Historia

Kustaa Aadolfin kirkko on jo kolmas kirkko samalla niemellä. Se valmistui v. 1779 ja on vanhin Pohjois-Savon nykyisistä kirkkorakennuksista.

Kirkon rakentamiseen saatiin piirustukset Tukholmasta ja rakennusmestarina ollut Simon Jylkkä-Silvén eli Jylhä (1747–1798) Kalajoelta noudatti niitä tarkkaan. Kustaa Aadolfin kirkko oli kirkonrakentaja, rakennusmestari Silvénin ensimmäisiä kirkkoja. Rakennustarvikkeet koottiin yhteisesti ja rakentamiseen osallistuivat myös mäkitupalaiset, torpparit ja loiset. 

Kirkkoherra Johan Lagus vihki kirkon 15.3.1780. Kirkon pääoven yläpuolelle kiinnitettiin taulu, johon merkittiin kirkon rakentamisvuosi ja hallitsijan nimi. Taulu on nykyään Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa. Kirkko maalattiin v. 1794 keltaiseksi.

Kirkko haluttiin nimetä kruununperillisen, Kustaa Aadolfin mukaan ja nimen käytölle saatiin hallitsijan hyväksyminen myöhemmin syksyllä. Ehtona oli, että seurakunta ei käyttäisi sitä aiheena jonkun lisäanomuksen esittämiseen. 

Tässä kirkossa ovat suorittaneet pappispalvelusta mm. piispoiksi nousseet R.V. Frosterus, Y.A. Vallinmaa ja Paavo Kortekangas. Sakaristossa ovat kirkkoherrojen kuvat maalauksina, uusimpana on valmistunut v. 1998 taiteilija Oso Heickelin maalaamana kirkkoherra Heikki Riihijärven muotokuva. 

Useita remontteja

Kustaa Aadolfin kirkko on kustavilaistyylinen, ja ajan tyylistä kertovat mm. kirkon pyörökaari-ikkunat. V. 1817 kirkko maalattiin punamullalla, mutta kesällä 1842 ulkoseinät maalattiin keltaiseksi ja nurkat sekä kattolistat valkoiseksi.

Kirkon kustavilaistyyliä muutettiin ankeammaksi, yksinkertaisemmaksi ja harmaammaksi arkkitehti Frans Sjöströmin suunnittelemassa 100-vuotiskorjauksessa v.1876-79 ajan hengen mukaan. Tuolloin peitettiin lehtereitä kiertävät maalaukset. Kirkkosalin holvi, lehterit, ovet, ikkunat ja kiinteä sisustus uusittiin kokonaan. Kirkon keskitornin yläosaan tehtiin kapea, korkea huippu. Vuonna 1899 kirkko tehtiin lämmitettäväksi ns. Gurney-uuneilla, joita sijoitettiin yksi jokaiseen ristivarteen.

Kirkon alkuperää lähellä oleva kustavilaistyyli palautui v. 1927 toteutetussa seurakunnan 300-vuotisjuhlaan tehdyssä korjauksissa, jonka suunnitteli arkkitehti Rafael Blomstedt. Taiteilija Antti Salmenlinna maalasi koristeellisen kattofriisin, josta voi tavoittaa erilaisia raamatullisia symboleita. Kattofriisistä löytyy mm. öljylamppu, joka on valvomisen vertauskuva, sekä pasuunat, jotka viittaavat viimeiseen tuomioon. Salmenlinna koristeli myös sakariston katon sekä saarnastuolin, jossa on neljä evankelistaa. 

Sisustukseen kuuluivat myös Taito Oy:n tekemät messinkikruunut, alttarikyntteliköt ja seinälampetit sekä Salmenlinnan suunnittelemat alttari – ja saarnastuolivaatteet. Kaminalämmitys vaihdettiin kaloriferilämmitykseen, jossa lämpö johdettiin kanavia pitkin kirkkoon.

Saarnastuoli ja kuoriaita

Toisessa kirkossa ollut saarnastuoli palveli nykyisessä kirkossa aina 1870-luvulle saakka. Sitä ei säilytetty, kun se poistettiin vuonna 1877. Arkkitehti Sjöström piirsi uusgoottilaisen saarnatuolin, numerotaulun ja alttarin ja ne siirrettiin kirkkomuseoon vuonna 1927. Nykyisen saarnatuolin suunnitteli arkkitehti Rafael Blomstedt ja rakensi Pekka Kauppinen eli Vattumäen Pekka Iisalmesta v. 1927. Edelleen samana vuonna valmistui kuvanveistäjä Hannes Auteren tekemä voitonlippua pitelevä uhrikaritsaveistos. Karitsa kuvaa Kristusta, joka uhrattiin syntiemme vuoksi. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh. 1:29).

Vuonna 1927 valmistui myös Taito Oy:n tekemä, alttaria ympäröivä koristeellinen kuoriaita, jossa on kirjaimet IHS. Ne ovat Jeesus-sanan kolme ensimmäistä kirjainta ja ne voidaan lukea myös latinankielellä Iesus Homo Salvator, Jeesus ihmisten pelastaja. Aidassa on myös kirjaimet INRI. Ne kirjoitettiin Jeesuksen ristin yläpuolelle latinaksi: Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum = Jeesus Nasaretilainen, Juutalaisten Kuningas.

Myöhemmistä korjauksista voidaan mainita kirkon sähköistäminen ja sen lämmitystavan muutos kuumailmapuhalluslämmitykseksi vuonna 1962. Nykyisin kirkko on kaukolämmössä.

Kirkon sisämaalaus uusittiin vuonna 1968 ja sakaristo sisustettiin ja järjesteltiin uudelleen vuonna 1985. Pikkusakaristo varattiin morsiushuoneeksi ja sen yhteyteen tehtiin saniteettitilat ja keittokomero. Nykyisin pikkusakaristo toimii pienenä keittiötilana.