Viimeisten päivien tunnelmia

Tiistaina vietimme viimeistä iltaa Tievatuvalla. Sen kunniaksi tavallisen isosten järjestämän iltaohjelman sijaan estradille pääsivät rippikoululaiset. He olivat valmistelleet pienryhmissä rippikoulun diplomityöt, näytelmiä, esityksiä ja runoja rippikoulussa käsitellyistä aiheista. Ohjaajien, isosten ja Risto-kuljettajan muodostama raati arvioi esityksiä: Oliko ymmärretty, mitä tarkoittaa synti, mitä on rukous, mitkä ovat kummin tehtävät, mitä merkitsee ehtoollinen tai kymmenen käskyä? Kaikki suoriutuivat esityksestään hyvin ja iltahartauden jälkeen painoimme viimeistä kertaa päämme Tievatuvan tyynyihin.

Keskiviikkoaamu valkeni synkkänä ja sateisena, mutta se ei meitä lannistanut tai menoamme hidastanut. Ohjelmassa oli kullanhuuhdontaa Kuivakurussa. Kullankaivaja Heikki esitteli meille kullankaivajan työtä ja elämää, ja pääsimme lopulta itsekin kokeilemaan, löytyykö sitä kultaa tosiaan. Kyllähän sieltä jotkut onnekkaat pieniä hippuja löysivätkin, kun tarpeeksi kärsivällisesti vaskoolissaan soraa pyörittelivät. Taisipa pieni kultakuume iskeä joihinkin... Valtaukselta oli kuitenkin pian lähdettävä takaisin Tievalle pakkaamaan tavaroita ja siivoamaan, sillä pian suuntaisimme kohti Saariselkää ja kylpylää.

Alkuillasta vilkutimme hyvästiksi Tievatuvalle ja kiitimme hyvästä huolenpidosta. Tievatuvalla oli ollut todella hyvä olla. Matka jatkui Saariselän kylpylään. Siellä pääsimme heti majoittumisen jälkeen nauttimaan rentouttavista poreista. Uinnin jälkeen puhdistuneet ja virkistyneet, mutta nälkäiset retkeilijät pääsivät herkuttelemaan seisovan pöydän antimilla. Vihdoin saatiin myös sitä poronkäristystä, jota ainakin osa porukasta oli kovasti odottanut koko viikon ajan.

Illalla kävelimme Saariselän Pyhän Paavalin kappeliin viettämään viimeisen illan yhteistä iltahartautta. Matkalla vastaan ajoi myös tutuksi tullut taksikuski, jolle vilkutettiin iloisesti. Onneksi enää loppuleirin aikana ei tarvittu apua tältä ystävälliseltä taksiyrittäjältä. Kauniissa kappelissa oli mukava hiljentyä yhteisen, monivaiheisen ja unohtumattoman leiriviikon päätteeksi.

Torstaiaamuna nautitun runsaan hotelliaamiaisen jälkeen bussimme starttasi aamuyhdeksältä etelää kohti. Hieman haikein mielin, mutta tyytyväisinä ja onnellisina jätimme taaksemme tunturit, porot ja valoisat lapin yöt. Mukava oli kuitenkin lähteä jo kotimatkalle. Matkalla oli edessä vielä rippikoulun suullinen loppukoe, jonka onneksi kaikki pääsivät läpi. Nyt päästäänkin odottamaan sitten sunnuntaita ja konfirmaatiota!

Leiriviikkomme oli täynnä uusia kokemuksia ja unohtumattomia elämyksiä, joita on mukava muistella vielä vuosienkin kuluttua. Viikkoon mahtui tietenkin myös pieniä vastoinkäymisiä ja välillä tuuli puskee vastaan, mutta silti jaksamme vielä toivoa: olen kahden maan kansalainen!

Suuri kiitos kaikille matkallamme mukana olleille, riparilaisille, isosille, ohjaajille ja Risto-kuskille! Kiitos Tievatuvan henkilökunnalle, taksikuskille, Heikki-kullankaivajalle ja kaikille lukuisille matkamme kulkuun osallistuneille. Kiitos kotijoukoille: pyykkiä on paljon pestävänä, mutta voimme ilahduttaa teitä lappitarinoillamme...

Kiitos Taivaan Isälle, joka siunasi leiriviikkomme ja varjeli meitä matkallamme.


-Elina Ryhänen