|
|
Päivän sana 52
25.sunnuntai helluntaista
2.11.2008 Kuolemasta elämään
Eilisen pyhäinpäivän aihe jatkuu Jeesuksen sanoilla tämän päivän evankeliumissa. Hän puhuu tulemisestaan taivaasta maan päälle ihmiseksi Isän lähettämänä ja siitä, mikä oli tämän tarkoitus. Hän täyttää Isän tahdon. Ja Isän tahto on saattaa ihmisiä iankaikkiseen elämään. Se, että me pääsemme taivaaseen, on Jumalan varsinainen ja kaikkein perimmäinen tahto. Taivaaseen pääseminen ei ole vain ihmisen hengen tai sielun pelastumista. Jeesus julistaa myös ruumiillisuuden kuulumista hänen pelastustekonsa piiriin. Ruumiin ylösnousemus viimeisenä päivänä on meidän lopullinen päämäärämme ja toivomme kohde. Pelastus koskee koko ihmistä. Ja tämän toteutumiseen Jeesuksen työ hänen täällä maan päällä ollessaan tähtäsi. Kaikki muu on tämän rinnalla toisarvoista. Siksi hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa on ehdoton keskus kristillisessä uskossa. Kaikki se, mitä hän teki ennen näitä ratkaisevia tapahtumia, oli valmistautumista niihin ja samalla ihmisen kutsumista tulemaan hänen luokseen ja uskomaan häneen. Kun ihminen noudatti Jeesuksen kutsua ja seurasi häntä, kypsyi hän ymmärtämään myös tien päätöksessä tapahtuneen syntien sovitustyön. Jeesus kutsuu myös tänään ihmisiä tulemaan yhteyteensä. Kutsun kohtaaminen luo mahdollisuuden ottaa se vastaan ja noudattaa sitä. Tällöin on tavallista, että ihmisellä on raskaita epäilyjä: Voinko tulla? Ottaako Jeesus vastaan? Kelpaanko minä hänelle? Ihminen saattaa ajatella kiertäneensä Jumalan kutsua liian kauan ja torjuneensa hänet lopullisesti luotaan. Jeesus kuitenkin vakuuttaa, ettei hän torju ketään hänen luokseen tulevaa eikä heitä ketään pois. Samalla Jeesus vakuuttaa olevansa uskollinen ihmistä kohtaan ja haluavansa huolehtia siitä, ettei matkan teko jää kesken, jos ihminen vain itse haluaa pysyä Jeesuksen yhteydessä. Ei mikään tässä elämässä eikä myöskään kuolema voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa. Hän itse armollaan ja voimallaan vie perille jokaisen hänessä riippuvan ihmisen. Sinutkin. Rukous Rakas Vapahtaja. Monet sairaat sinä paransit, monet kuolleet herätit eloon. Sanasi ja tekosi olivat väkevämpiä kuin kuolema. Kiitos siitä, että sinä elät ja että kuolemakaan ei voi erottaa meitä sinun rakkaudestasi. Varjele meidät uskossa niin, että saamme olla turvallisella mielellä niin elämässä kuin kuolemankin hetkellä.Kiitos, että johdat meidät kerran ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. Aamen Teksti ja kuva AT Rukous Kirkkokäsikirja |
||||||||||||||||
|
|