Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään.
Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.
Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
Room 13:1-10
Kirkon juhlat ja pyhäpäivät nousevat kirkon omista perusteista, pelastushistoriasta, jonka keskeisimmät tapahtumat ovat tapahtuneet Lähi-Idässä.
Kuitenkin luominen käsittää koko luomakunnan ja siksi se ulottuu myös kaikkialle ja sen piirissä on kaikkeus, paitsi näkymätön hengen ja uskon maailma, niin myös näkyvä fyysinen, ihmisten ja luonnon maailma. Näin ihmisten maallinen elämä, yhtähyvin yksilötasolla kuin kansoina. Näin myös kaikki ne instituutiot, joita ihmiset muodostavat ja joiden kautta luodaan yhteistä elämää tukevia ja myös sääteleviä kehyksiä, kuuluvat Jumalan luomistyön ja hallinnan piiriin.
Valtio on perheen jälkeen keskeisin elämään kuuluva instituutio. Näiden välimaastossa on lisäksi paljon muita, toiset ihmisten vapaita yhteenkuuluvuutta tukevia järjestelmiä, toiset virallisia, lakeihin perustuvia. Valtio on annettu ihmisille elämän turvallisuutta ja vakautta ylläpitäväksi ja monista perustarpeista huolehtivaksi perhettä suuremmaksi perusinstituutioksi.
Jokainen ihminen on jonkin valtion kansalainen. Hänellä on velvollisuuksia omaa valtiotaan kohtaan, jonka perustehtävään kuuluu puolestaan pitää hänestä huolta. Omassa maassa asuu oma kansa ja siksi suhde siihen on syvempi kuin vain asiasuhde. Siihen kuuluu myönteisiä asenteita ja tunteita. Vanha laulu toteaa: "Mä lemmin kieltä ja kansaa sen, ja kaikki voimani uhraten teen työtä siellä mä intomiellä ja riemuiten."
Valtio on kansalaisille Jumalan lahja, Suomi meille suomalaisille.
Siksi on oikein ja välttämätöntäkin, että myös Suomen kirkko, se on: me suomalaiset kristityt, juhlii kansan valtiollista olemassaoloa, vapautta ja itsenäisyyttä juhlajumalanpalveluksissa ja myös kunnioittaa sankarihaudoilla niiden ihmisten muistoa, jotka joutuivat taistelemaan vapautemme puolesta ja antamaan uhrinsa sen hyväksi.
Meidät on kutsuttu myös tekemään työtä kaikilla tasoilla, erityisesti myös rukoilemalla kansamme puolesta ja julistamalla Jumalan sanaa, että usko elävään Jumalaan ja hänen Poikaansa olisi se kestävä perustus, jonka varaan saamme jatkuvasti tulevaisuudessakin rakentaa elämämme.
RukousS
un kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.
Suo, että Sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.Teksti ja kuva AT
Rukous J.L. Runeberg, virsi 577:1,9
sivun alkuun 
tulosta sivu