|
|
Päivän sana 116
Toinen paastonajan sunnuntai
8.3.2009 Rukous ja usko
Tapahtuma tuo esiin paljon siitä kysymyksen asettelusta, joka elää vahvasti myös meidän ajassamme ja tuntuu nyt halkovan kirkkoammekin. Ensiksi näemme sen, että moraali on yhteisöllinen asia, ei vain jokaisen hankilökohtainen. Ei ole vain minun oma asiani miettiä mikä on minulle oikein ja mikä väärin, vaan olen sidottu siihen yleiseen katsomukseen, joka ohjaa kaikkien ihmisten yhteistä elämää. Teksti ei ota kantaa siihen, onko yhteisö moraalin lähde, vai ainoastaan sen vastaanottaja. Sen näemme muutoin Jeesuksen opetuksessa kautta linjan. Jos yhteisö saa itse muovata moraalinsa perusteet, ollaan samassa suhteellisuuden kehässä, kuin jos se olisi riippuvainen vain yksilöistä. Myös Jeesus liittyy yhteisön moraaliin. Mutta hän ei alistu kulloisiinkiin vaihteleviin näkemyksiin, vaan lähtee siitä, että ikuinen Jumala on ilmoittanut moraalin kestävät perusteet kerran antamissaan käskyissä, jotka ovat pätevät kaikkina aikoina. Toiseksi näemme, millä tavalla Jeesus ratkaisee lain käskyjen ja jumalallisen armon välisen jännityksen. Tämä on kaikkein vaikein solmu. Meille ihmisille on tavattoman vaikeata käsittää näiden suhdetta. Meidän on mielestämme kyettävä selittämään itsemme synnittömiksi, voidaksemme luottaa armoon, ja armo ymmärretäänkin tämän mukaan ajatukseksi, ettei kukaan muukaan ajattele meidän olevan syntisiä. Armosta tulee näin synnin vanhojen määritelmien muuttamista, niin että se, mitä me itse teemme, ei ole väärin. Jos jotakin tekoamme tai taipumustamme sanotaan synniksi, ajattelemme sen merkitsevän armon kieltämistä, tuomitsemista. Kaiken armon lähtökohta on synnin näkeminen, myöntäminen, tunnustaminen. Siksi armon menettää nimenomaan sillä, että kieltää olevansa syntinen. Kun syntiä nyt vaaditaan hyväksyttäväksi, jopa siunattavaksi, ajaudutaan sillä lopulta armon kadottamiseen. Armo ei ole ihmisen selittämistä synnittömäksi, vaan sitä, että todellisesti syyllinen ihminen armahdetaan ilman hänen omaa ansiotaan. Ei siis siksi, että ihminen ei vastoin vanhoillisten fariseusten luuloa olekaan oikeasti syntinen, vaan siksi, että Jumala on tehnyt armahtamispäätöksen ja toteuttanut sen Kristuksessa. Tämän armahduksen ihminen saa kääntyessään tekstin naisen tavoin Jeesuksen puoleen syntejään katuen. Rukous Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä Teksti ja kuva AT Rukous, ns. Jeesuksen rukous |
||||||||||||||||
|
|