Päivän sana 122

"Elämän leipä "

Minä olen elämän leipä.Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.

Joh 6:48-58

Tämä Yksi Jeesuksen merkillisimmistä puheista keskittyy hänen merkitykseensä. Hän, joka oli "hiljainen ja nöyrä sydämeltään" ei kaihtanut olemasta itsekeskeinen opetuksessaan. Hän sanoi olevansa leipä, joka tuo maailmalle elämän.

Leipää syödään.

Sen katseleminen tai perilläolo sen ravinto-opillisista ominaisuuksista ei vielä ravitse.

Yhteys Jeesukseen on niin läheistä, että Jeesus käyttää siitä syömisen ja juomisen kuvaa. Tämä viittaa suoraan ehtoolliseen, vaikka Jeesus ei ollut vielä edes asettanut tätä armoateriaa.

Niinkuin ruoka ja juoma voivat antaa ihmiselle elämää vain sulautuessaan elimelliseksi osaksi ihmistä itseään ruuansulatuksen ja verenkierron vaikutuksesta, samoin Jeesuksen tulee päästä meihin asumaan ja sulautua meidän olemukseemme. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hänen läsnäolonsa ole vain vertauskuvallisesti ravinnon sulautumisen kaltaista.

Jeesus antaa meille itsensä todellisesti.
Ehtoollisen leipä ja viini ovat hänen ruumiinsa ja verensä, eivät vain kuvasta niitä. Ehtoollisessa hänen todellinen läsnäolonsa sulautuu osaksi meitä ja läpäisee meidän koko olemuksemme.

Usko omistaa Jeesuksen ja hänen taivaalliset lahjansa.


Rukous

Kristus syödään, Kristus juodaan,
näin hän meitä lähestyy,
sanan kautta salaisesti leipään viiniin yhdistyy.