Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:

- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.

Ja sitten:

- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.

Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.

Hepr 10:12-18

Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa voi tarkastella ensin inhimillisestä näkökulmasta - olihan hän todellinen ihminen. Näin Raamatussa evankeliumit, Jeesuksen elämäntyötä kuvaavat kirjoitukset tekevät.

Silloin huomio kiinnittyy siihen tapahtumien sarjaan, jotka kuvaavat ristin tietä, sen moniin yksityiskohtiin. Tämä luo pohjan samaistumiselle. Voimme maailman kärsimyksessä ja omassa kärsimyksessämme nähdä, ettei Jumala ole meitä kohtaan välinpitämätön. Hän ei vain katsele viileästi ja tunteettomasti, tai ole peräti tietämätön, mitä meille täällä elämässä tapahtuu. Päinvastoin hän tuntee kärsimyksen ja kärsivän. Hän on osallinen ihmisyydestä syvintä myöten.

Jeesuksen kohtaloa voidaan tarkastella myös hengellisestä tai jumalallisesta näkökulmasta - olihan hän todellinen Jumala. Tähän Raamatussa keskittyvät erityisesti Jeesuksen oppilaiden ja tapahtumien silminnäkijöiden jälkeensä jättämät kirjeet.

Silloin me näemme Jeesuksen kuoleman ennen kaikkea uhrina, jonka hän antoi meidän syntiemme tähden, sovittaakseen ne Jumalan edessä ja luodakseen meille ihmisille mahdollisuuden anteeksiantoon.

Uusi liitto, josta Hepralaiskirje puhuu ja jonka taustana on Vanhan testamentin ennustus Jeremian kirjassa, viittaa Jumalan haluun luoda yhteys ihmiseen. Vanha liitto, lakiin ja Jumalan tahdon noudattamiseen perustuva yhteys ei johda tulokseen ihmisen syntisyyden tähden. Ihminen voisi elää sopusoinnussa Jumalan kanssa noudattamalla kaikessa tarkoin hänen tahtoaan, mutta ihminen on kyvytön siihen. Siksi laki johtaa meidät vain tuntemaan yhteyden puutteen ja tarpeemme saada yhteys Jumalan luomana ja lahjoittamana asiana.

Uusi liitto, jolla vanha kumotaan, ei perustu ihmisen, vaan Kristuksen tekoon, täydelliseen kuuliaisuuten ja synnittömyyteen ja ristillä annettuun uhriin. Hän otti meidän syntimme päälleen ja kärsi Jumalan synnistä säätämän rangaistuksen, ettei meidän tarvitsisi itse kärsiä syntiemme rangaistusta. Samalla hän lahjoittaa meille kuuliaisuutensa tuoman ansion.

Luther nimittää tätä autuaaksi vaihtokaupaksi.

Ei siis ihme, että Raamattu esittää Kristuksen ja nimenomaan hänen ristinsä olevan kaiken Jumalaa koskevan ajattelun ja uskon keskipiste ja olennaisin osa.

Rukous

Ristis luokse salli mun jäädä, Jeesus, aina,
siinä kurmat kiusatun eivät enää paina!
Risti vaan, risti vaan kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla.

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Frances Jane Crosby-Van Alstyne,
Hengelliset laulut ja virret 301:1

sivun alkuun

tulosta sivu