  |
Porstuan puolelta
Mitä ne siellä puuhaa? Jos vaivihkaa kurkistaisin, miltä siellä näyttää. Ihan vain porstuan puolelta kenkiä riisumatta.
Porstua-projekti käynnistyi toukokuun alussa pitkän valmistelun jälkeen, kun projektityöntekijä Marjut Pääkkönen aloitti työnsä seurakunnassa.
Porstua on Iisalmen seurakunnan kolmivuotinen kehittämishanke, jonka päätavoitteena on luoda matalan kynnyksen kohtaamispaikka Porstua. Muita tavoitteita ovat aikuistyön kehittäminen ja seurakunnan eri työmuotojen välisen yhteistyön edistäminen. Rahoitus hankkeelle saatiin puoliksi diakoniatyön rahastosta, ja puolet tarvittavista varoista myönsi kirkkovaltuusto. Millainen kohtaamispaikka Porstua tulee konkreettisesti olemaan, ja missä se sijaitsee, ei ole vielä hahmottunut näin hankkeen alkumetreillä. Selvää sen sijaan on jo, että se on paikka, joka eteisen tavoin tarjoaa näkymän sisään seurakuntaan. Porstua on julkisen olohuoneen kaltainen keidas, jonne jokainen voi tulla vapaasti viivähtämään sellaisena kuin on – kaikki ovat tervetulleita. Sen ovella ei kysytä, kuulutko kirkkoon tai oletko lukenut Raamatun läpi. Porstuassa on tilaa avoimelle keskustelulle, epäilylle ja epävarmuudelle. Johtava diakoniatyötekijä ja hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Anne Pulkka kertoo, että projekti haluaa uudistaa seurakunnan toimintaa ajan vaatimuksia paremmin vastaavaksi. Tarkoituksena ei ole panna uusiksi kaikkea nykyistä, vaan luoda vakiintuneiden, hyväksi todettujen toimintojen rinnalle jotain täysin uutta. Jotain sellaista, mikä tavoittaisi paremmin henkilöitä, jotka eivät ole mukana seurakunnan toiminnassa. – Iisalmen seurakunnalla on jo valmiiksi laadukasta toimintaa, mutta jotain olennaista meiltä kaikesta huolimatta puuttuu, koska moni kirkkoon kuuluva ei osallistu lainkaan seurakunnan tapahtumiin, Pulkka tuumaa. Poissaolollaan loistaa tällä hetkellä erityisesti nuorten aikuisten ikäryhmä. Monella heistä suhde kotiseurakuntaan ja kirkkoon on katkennut jossain vaiheessa ripille pääsyn jälkeen. Porstua-projektista toivotaan tämän siteen uudistajaa, ja siksi tapahtumatarjontaa kehitetään erityisesti 20–50-vuotiaiden näkökulmasta. – Tavoitteenamme on selvittää perusteellisesti, minkälaiseen seurakunnan järjestämään toimintaan tämän päivän ihmiset haluavat osallistua. Toivommekin, että ihmiset kertovat avoimesti, mitä he odottavat seurakunnalta, vai odottavatko he mitään, Anne Pulkka sanoo. – Olemme valmiita ottamaan vastaan myös sen tiedon, että seurakunta on yhdentekevä, vaikka itse en sitä suostu uskomaan. Meillä on paljon hyvää annettavaa. Seurakunnan toimintaan liitetään yleisesti vahvoja ennakkoluuloja. Kirkko mielletään usein pelkästään kristillisen opetuksen paikaksi, vaikka se on niin paljon muutakin! Me tavoittelemme tässä projektissa arjen kristillisyyttä. Siitähän kristinuskossa on pohjimmiltaan kysymys, arkisesta lähimmäisenä olemisesta, Pulkka huudahtaa. Riviseurakuntalaisesta seurakuntatyön ammattilaiseksiRiviseurakuntalaiseksi itseään tituleeraavan Porstuan hanketyöntekijän Marjut Pääkkösen aloitus seurakunnan palveluksessa on ollut vauhdikas. Hän on juossut ensimmäiset pari viikkoa omien sanojensa mukaan ”suorastaan tukka putkella”.– Kiirettä on pitänyt, aika on mennyt tutustuessa taloon. Ensimmäinen tehtäväni on perehtyä perusteellisesti seurakunnan toimintaan sekä työmuotoihin ja yrittää samalla hahmottaa, miten Porstua-projekti sijoittuu työalojen lomaan, tuore projektityöntekijä kertoo. Hanketyöskentely on Pääkköselle tuttua, eikä hän myöskään kavahda hankevastaavalle asetettuja suuria tavoitteita. – Työskentelin tammikuun loppuun saakka Ilvola-Säätiössä projektityöntekijänä hankkeessa, jonka tavoitteena oli luoda laadukasta viriketoimintaa ikäihmisille. Se oli samanlaista kehitystyötä ja uudistamista: kokeilua ja tunnustelua, aloittamista ja erehtymistä – ja myös välillä onnistumista, Pääkkönen naurahtaa. Porstua-projektin hakiessa vielä muotoaan kaupunkilaisilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi Porstua rakentuu ja mihin suuntaan seurakunnan tapahtumatarjontaa ryhdytään kehittämään. Kaikkia toiveita ei toteuteta, mutta tarkoituksena on, että hyvät ideat jalostetaan yhdessä toiminnaksi. – Nyt vain toivomaan! Kaikki, jotka kokevat, että kaipaavat jotain toimintaa, mitä seurakunnalla ei ole vielä ollut aiemmin tarjolla, voivat ottaa yhteyttä minuun, hankkeestaan silminnähden innostunut projektityöntekijä kannustaa.
Kuvat ja teksti: TR |
||||||||||||||||
 sivun alkuun  tulosta sivu
|
