Päivän sana 167

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti

2. Kor. 4:18

Seurasin äskettäin tyttäreni touhuja hänen valmistautuessaan kahteen asiaan. Toinen oli valmistautuminen johonkin sisäänpääsykokeeseen ja toinen tähtäsi parin ystävän kanssa tehtävään matkaan ulkomaille. Jälkimmäistä varten hän lainasi kirjastosta kohdemaata ja sen kulttuuria käsitteleviä kirjoja ja lueskeli niitä ahkerasti joutoaikoinaan.

Joutoaikoja oli tosin vähän, koska ensimmäinen asia näytti olevan monipuolinen valmistautuminen sisäänpääsytesteihin. Se merkitsi sinnikästä paneutumista lähes yötä-päivää.

Molemmissa oli yhteisenä nimittäjänä irtautuminen tästä hetkestä, sen mukavuuksista, juuri käsillä olevista mahdollisuuksista. Elämäntilannetta hallitsi valinta, jossa tulevaan valmistautuminen oli keskeisintä ja tämän hetken asiat saivat väistyä. Nykyisyyttä ja sen ratkaisuja hallitsi arvojen tärkeysjärjestys.

Näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti.

Ihmisinä olemme matkalla ajasta ikuisuuteen, tästä maailmasta kuoleman rajan takaiseen maailmaan.

Vaikka elämme nyt Jumalan meille lahjoittamaa elämää, emme saa laiminlyödä valmistautumista tulevaan. Tämä elämä loppuu, mutta tuleva, nyt vielä näkymätön, on loppumaton. Jumala kutsuu meitä ikuiseen kirkkauteen, meidän tulee siksi tietoisia valintoja tehden asettaa arvot järjestykseen siten, että valmistautuminen tulevaan on meille tärkeämpää kuin mikään tässä maailmassa ja nykyhetkessämme.


Rukous

Kaikkivaltias Jumala.
Ohjaa meitä etsimään taivaallisia aarteita, jotka yksin tyydyttävät sielumme kaipauksen.





Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous kirkkokäsikirjasta osa toisen helluntain jälkeisen sunnuntain rukouksesta