Päivän sana 189

Kristuksen tunteminen

Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi:
"Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

Joh 17:1-5

Kristuksen kirkastuminen merkitsee sitä, että hän paljastaa todellisen olemuksensa. Hän eli maailmassa ihmisenä, eikä tämän näkemisessä ollut silloin eikä myöhemminkään yleensä ongelmia.

Se, mitä kirkastusvuorella tapahtui ja monet muut asiat Jeesuksen elämässä paljastivat kuitenkin sen, ettei hän ollut vain ihminen, vaan Jumala, Luoja, joka voi ylittää halutessaan itse kerran asettamansa luonnon lait, jotka ovat ihmiselle ylittämättömiä. Hän oli Jumalan Poika, joka oli tullut taivaasta ja tyhjentänyt itsensä jumalallisesta äärettömyydestä, kirkkaudesta ja vallasta. Tämä tuli välähdyksenomaisesti usein näkyviin, rajoitetusti, mutta riittävän selvästi, niin että hänen lähellään elänyt ihminen saattoi sen tavoittaa ja ymmärtää.

Nykyinen kysymyksen asettelu edellyttää tämän asian voimakasta huomioon ottamista. Kovin monet ovat menettäneet uskon siihen, että Jeesus on Jumala. Ja tämän murroksen tapahduttua ei ole ihme, että he kypsyvät jossain vaiheessa ratkaisuun kääntää selkänsä kristilliselle kirkolle, kristinuskolle ja Jumalalle.

On selvää, ettei kukaan, joka jää välinpitämättömyyteensä, voi oppia tuntemaan Jeesusta Jumalan Poikana. Näinhän se oli hänen täällä ollessaankin. Vain sellainen, joka kohtasi hänet, seurasi hänen puheitaan ja tekojaan, tarkkaili niitä ja pohti niistä avautuvia tulkinnan vaihtoehtoja avoimin mielin, saattoi löytää totuuden hänestä. Tähän mukaan tulemiseen, tutkimiseen, avoimuuteen ja ennakkoasenteista luopumiseen haastetaan ihmisiä myös nyt. Ilman niitä on vaara jäädä lopullisesti, jopa ikuisesti, uskon ja armon ulkopuolelle.


Rukous

Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan.
Kirkasta itsesi myös meille, niin kuin kerran teit ihmisille, jotka kutsuit elämään yhteydessäsi.



Teksti Arno Toivanen
Osa rukouksesta virrestä 301:1
Kuva Mailis Janatuinen