Päivän sana 202

Jeesus, parantajamme

Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." - Altaan nimi merkitsee: lähetetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

Joh 9:1-7

Tapahtumassa on kysymys ruumiillisesta sokeudesta, sairaudesta, johon Jeesus tuo avun. Hän parantaa sokean, niin että tämä saa näkönsä. Tähän liittyy myös pieni, mutta äärimmäisen tärkeä keskustelu, jonka merkitys ulottuu myös meidän aikaamme ja niihin moniin ja monenlaisiin sairauksiin, joita meillä ihmisillä on.

Kärsimykseen joutuessaan ihmisen sisimmästä nousee usein kysymys, miksi näin tapahtui? Mitä minä olen tehnyt, että sain tämän osakseni?

Kysymys kertoo siitä, että se kytkentä, joka oli Jeesuksen aikana itsestään selvästi jokaisella ja joka nojautui Vanhan testamentin joidenkin keskeisten ajatusten yksinkertaistavaan tulkintaan, ei ole vieras vieläkään. Se on rakentunut osaksi syvää ajattelutapaamme.

Jeesuksen vastaus purkaa tätä tiukkaa synnin ja sairauden kytkentää. Mies oli syntynyt sokeana, jotta Jumalan suuret teot tulisivat hänessä julki. Se parantumisihme, jonka hän koki todisti sekä hänelle itselleen että muille ihmisille eri tavalla Jumalan tekojen suuruudesta kuin se, että hän olisi ollut aina näkevä ja muutenkin terve. Itse asiassa ihmisen terveys ja kaikinpuolinen hyvä elämä ovat samalla tavalla Jumalan suurta lahjaa, mutta kuka meistä osaa sitä ajatella? Sehän on itsestään selvyys siihen asti kunnes se menetetään.

Siksi sairaudella on meille sanottavaa. Se ei ole vain paha asia. Sen kautta voimme oppia sellaista, mitä harvoin ja vaivoin voimme oppia ilman osaksemme tulevaa kärsimystä.

Kaikkein tärkein ja suurin on se, että sairaus ja kärsimys voivat opettaa meitä kääntymään Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka antaa meille avun. Apu ei aina ole sitä, mitä pyydämme, mutta ilman avun saamista emme tule jäämään.


Rukous

Auta, etten omassa kärsimyksessäni menettäisi toivoani, vaan kääntyisin Sinun puoleesi, jolta saan odottaa apua elämääni. Anna suurten tekojesi tulla myös minussa ja minulle näkyviin.



Teksti ja kuva Arno Toivanen