Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
"Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Matt 11:25-30

Kun puhutaan kiittämisestä ja kiitollisuudesta, ajatus kääntyy asioihin, joita meidän elämäämme kuuluu ja jotka ovat luonteeltaan näkyviä: elämä, terveys, perhe ja ystävät, työ ja toimeentulo. Tämä on luonnollista eikä asiaan liity mitään ongelmaa myöskään kristilliseltä kannalta.

Ja kuitenkin asiaan liittyy ongelma.

Päivän teksti kuvaa Jeesuksen kiittämisen.
Hän puhui julkisesti, ihmisten, todennäköisesti opetuslastensa keskellä. Puhe oli kuitenkin suunnattu Taivaalliselle Isälle. Puheen sisältönä oli kiitos ja ylistys.

Kiitoksella oli sisältö, se ei ollut vain kiitoksen tai ylistyksen sanan lausumista. Oli asia, josta Jeesus kiitti.

Kiitoksen sisältö oli puhtaasti hengellinen, kaiken ajallisen ja aineellisen maailman ylittävä todellisuus.

Asia, josta Jeesus kiitti Isää, oli se, että hän, Jumala, on ilmoittanut valtakuntansa sanoman lapsenmielisille viisaiden ja oppineiden sijasta. Evankeliumi, sanoma, joka keskittyy Jeesukseen ja kutsuu ihmisiä hänen luokseen omistamaan syntien anteeksiantamuksen ja siitä kumpuavan levon, on syvin kiitoksen aihe. Kaikki ajallinen ja näkyvä on katoavaa. Jumalan armo ja taivaassa kerran tulevaisuudessa näkyväksi muuttuva yhteys ovat ikuisesti kestäviä ja siksi määrättömän paljon suurempia asioita, kuin mikään hyvinvointi tai hyvä elämä täällä maan päällä.

Viisaus ja oppineisuus eivät ole mahdollisia kaikille ihmisille. Jos usko Jeesukseen olisi niistä riippuvainen, kaikilla ei olisi samaa mahdollisuutta.
Sitä vastoin lapsenmielisyys on samalla tavalla avoin kaikille ihmisille. Se ei tarkoita tyhmyyttä; viisas ja oppinutkin voi olla lapsenmielinen tai tulla sellaiseksi. Sillä tarkoitetaan avointa vastaanottamista, epäilyksetöntä luottamusta siihen, mitä Taivaallinen Isä sanoo ja mitä hän meille lupaa.

Siksi jokaiselle kuuluu erotuksetta Jeesuksen kutsu: "Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Tämän toteutuminen on elämämme syvin kiitoksen aihe.

Rukous

Herra Jeesus Kristus. Minä tulen nyt Sinun luoksesi. Olen uuvuttanut itseni synneilläni ja turhilla yrityksillä parantaa itse elämääni. Armahda minua, anna anteeksi syntini ja luo Sinä minuun uusi elämä.

Teksti ja kuva Arno Toivanen

sivun alkuun

tulosta sivu