Päivän sana 212

Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan."

Luukas 10:20

Jeesus oli lähettänyt opetuslapset pareina liikkeelle tekemään samaa työtä, jota hän itse oli tehnyt kulkiessaan heidän kanssaan ympäri Juudeaa ja Galileaa. He olivat olleet liikkeellä ja hämmästyen huomanneet, että heillä oli sama valta kuin Jeesuksella. He eivät vain julistaneet sanaa, vaan paransivat sairaita ja ajoivat ihmisistä ulos pahoja henkiä.

Palattuaan matkalta he antoivat raporttinsa Jeesukselle kertoen innoissaan Jumalan suurista töistä, joita he olivat saaneet olla välittämässä ihmisten elämään.
He olivat saaneet olla Jumalan työtovereita ja nähdä ihmeitä, joissa he itse olivat olleet mukana.

Jeesus ei halunnut varsinaisesti sammuttaa intoa, mutta hän palautti oppilaidensa arvot oikeaan järjestykseen.

On suurta saada olla Jumalan käytössä, on suurta, että jopa ihmeitä tapahtuu.

Mutta varsinainen ja suurin ilon lähde on se, että oma nimi on kirjoitettu taivaan kirjaan.

Se ei ole mitenkään itsestään selvää.

Nimemme on kirjoitettu taivaan kirjaan kasteessa. Se pysyy siellä, kun uskolla omistamme armon ja seuraamme Jeesusta. Epäusko torjuu Kristuksen ja erottaa ihmisen pelastuksesta. Kristuksesta vieraantuminen pyyhkii nimen pois taivaan kirjasta. Silloin ihmistä ei tunneta taivaassa. Ja kun ei tunneta, ei oteta vastaan. Taivaan portilla joutuu kuulemaan Jeesuksen sanan: "Menkää pois. En tunne teitä."

Kun ihminen tiedostaa pois joutumisen mahdollisuuden todelliseksi, syntyy ilo ja kiitollisuus, kun saa uskoa anteeksiantamukseen. Itsestään selvyys ei synnytä kiitollisuutta, mutta kun armon kokee suurena ihmeenä, syntyy myös ilo ja kiitollisuus.



Rukous

Kiitän Sinua, Kristus, että olet piirtänyt nimeni kirjaasi. Auta, etten koskaan epäuskossa kääntyisi Sinusta pois ja joutuisi hukkaan.



Teksti ja kuva Arno Toivanen