  |
Päivän sana 217
Tiistai 29.9.2009
Kuolemasta elämään
Elämän saamisen ajatus ei sano mitään, ellemme ajattele sitä kuoleman taustaa vastaan. Syksy kauneudessaan ja loistossaan on luonnon kuoleman aikaa. Ruskan hehkuvat värit ennakoivat lehtien putoamista ja luonnon asettumista alttiiksi kuoleman valloille. Meitä kannattaa kuitenkin toivo uudesta kevään tulosta talven jälkeen. Se, että Jeesus antaa elämän ei ole mielekäs ajatus, ellei ole tajua kuolemasta, joka keskelle elämä tulee ja jonka se voittaa. Raamatun mukaan kuolema on synnin palkka. Ellei olisi syntiä, ei olisi kuolemaakaan. Raamattu puhuu kolmenlaisesta kuolemasta. Se, minkä me luonnostamme ymmärrämme, on ruumiillinen kuolema. Elämä päättyy kerran kestettyään sitä ennen keskimäärin seitsemän-kahdeksankymmentä vuotta. Hengellisellä kuolemalla tarkoitetaan Jumala-suhteen katkeamista, ihmisen joutumista eroon Jumalan armosta ja hänen yhteydestään. Sen syynä on synti. Tämä tila tuli valtaan paratiisin lankeemuksessa ja koskee luonnostaan jokaista ihmistä sikiämisestä ja syntymästä lähtien. Hengelliseen kuolemaan jäävä ihminen - tilaan, joka vallitsee tämän nykyisen elämän aikana, ellei ihminen anna Jeesuksen pelastaa itseään - joutuu ruumiillisessa kuolemassa myös iankaikkisen kuoleman valtaan. Tämä tarkoittaa eroa Jumalasta ja hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan, vaikka itse olemassaolo, persoonallinen ja tietoinen minuus, jatkuu ikuisesti. Tämän kaiken Jeeus tuli voittamaan omalla kuolemallaan, voidakseen pelastaa meidät ja antaa meille elämän. Hengellinen kuolema voitetaan, kun ihminen saa syntinsä anteeksi. Silloin hän pääsee Jumalan yhteyteen ja hänessä syntyy uusi elämä. Tämä elämä tulee täydelliseksi, kun ruumiillisessa kuolemassa vapaudumme kokonaan syntisyydestämme. Siksi pääsemme myös ruumiilliseen ylösnousemukseen, kun sen aika kerran koittaa. Elämä, jonka Jeesus antaa, on koko ihmistä koskevaa tietoista, ruumiillista, persoonallista elämää. Se ei koskaan lopu, koska olemme luodut iankaikkisuusolennoiksi. Armo voittaa synnin! Elämä voittaa kuoleman! Rukous Ylistys Sinulle, Kristus! Teksti ja kuvat Arno Toivanen |
||||||||||||||||
 sivun alkuun  tulosta sivu
|
