Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä

Luuk 2:41-52

Jeesuksen synnittömyys - sillä sellainenhan hän oli koko elämänsä ajan - ei tarkoittanut, etteikö hänellä olisi ollut lapsenakin jo omaa tahtoa, joka ei aina ollut yhtä hänen vanhempiensa tahdon kanssa. Hän ei kuitenkaan käyttänyt sitä mihin tahansa. Tekstikohdan loppu kertoo, että hän oli äidilleen ja isäpuolelleen kuuliainen.

Temppeliin jääminen juhlien jälkeen kaukaa Galilean Nasaretista tulleen ryhmän jo lähdettyä oli vanhempien näkökulmasta vallattomuutta. Toisaalta ikä oli se, jossa juutalaispoika kävi meidän rippikouluamme vastaavan bar mitzvan ja sai laajennettuja oikeuksia. Näin oli ehkä luontevaa se, etteivät vanhemmat alun alkaen lähtiessään huolehtineet asiasta enempää, vaan ajattelivat pojan olevan mukana sukulaisten tai tuttujen mukana kauempana. Olihan lähtöhetki kaikilla tiedossa.

Jeesusta veti temppeli.
Hän nimitti sitä Isänsä huoneeksi.
Tämä kertoi, että hänellä oli selkeä taju siitä, kuka hän on. Jeesus oli ja on Jumalan Poika jo syntymänsä ja luontonsa puolesta. Meidät muut otetaan Jumalan lapsiksi eräänlaisen adoption kautta.

Jeesus rakasti Isäänsä ja siksi myös hänelle pyhitettyä huonetta, temppeliä, jossa hoidettiin jumalanpalveluksia ja opetettiin hänen sanaansa. Siellä hän kävi syvällisiä keskusteluita pappien kanssa, jotka ihmettelivät hänen hengellistä viisauttaan.

Jeesus oli meille esikuva kaikessa, myös tässä asiassa.
On vielä paljon niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet ottaa lahjana vastaan Jumalan lapsen nimen ja oikeuden. Tämä on synnyttänyt heille myös uuden luonnon, niin että he ovat alkaneet Jeesuksen tavoin rakastaa Jumalan huonetta, jossa he saavat kuulla ja oppia hänen sanaansa ja olla yhdessä koolla hänen kasvojensa edessä.

Rukous

Iankaikkinen Jumala, kaiken hyvyyden lähde.
Sinä kutsut ihmisiä siihen yhteyteen, johon olet ihmisen luonut ja tarkoittanut.
Auta meitä löytämään kotimme Sinussa ja rakastamaan Sinun pyhää huonettasi, jossa lahjoitat meille itsesi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Kirkkokäsikirja

sivun alkuun

tulosta sivu