Päivän sana 278

Ikävöivä ja omistava usko

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään.
Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.
Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä,
hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Luuk 2:25-32

Simeonista voimme oppia tärkeän asian.

Suomalaisessa kristillisyydessä on aikanaan muotoutunut mielenkiintoinen rintamalinja: Usko on jaettu kahdeksi erilaiseksi asiaksi, jotka ovat aikanaan jopa repineet Jumalan antamaa herätystä kahteen eri leiriin.

Toisella puolella usko ymmärrettiin ennen muuta armon ikävöimiseksi ja toisella sen vastaanottamiseksi ja omistamiseksi.

Keskinäisen riitaantumisen sijasta nämä kaksi voidaan ja pitää nähdä samansuuntaisiksi asioiksi. Ne eivät ole vastakohtia, vaan kuvastavat uskon erilaisia vaiheita, jotka voivat vaihdella elämän eri tilanteissa.

Simeon oli saanut lupauksen. Sen toteutumista hän oli odottanut mahdollisesti kymmeniä vuosia. Sen lupauksen varassa hän eli, vaikka hän ei vielä nähnyt sitä, mitä kohti hän kulki.

Jeesuksen näkeminen sai hänet puhkeamaan tunnustukseen: "Nyt minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi." Odotus, ikävöiminen ja kaipaus vaihtuivat iloiseen ja rohkeaan omistamiseen.

Omistamisen sisältö ei liittynyt mitenkään hänessä tapahtuneeseen muutokseen. Hän näki Jumalan lupausten toteutuneen. Hän näki Jeesuksen, Pelastajan. Simeonin odotus saavutti täyttymyksensä. Se antoi hänelle varmuuden siirtyä tästä elämästä tulevaan.


Rukous

Jeesus, lailla Simeonin Sinuun tahdon katsoa,
nähdä, että autuuteni minulla on Sinussa,
että autuus kaikkien
myös on minun, syntisen.



Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Johannes Hymander v. 1876, uud. Kauko Veikko Tamminen v. 1923, virsi 48:6