Päivän sana 282

Katumus ja paasto

Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti.
Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?"
Jeesus vastasi:
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.
"Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.'
Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.'
Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.'
"Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos.
Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa.
Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä."

Luuk 13:22-30

Pääasia Jeesuksen vakavassa vastauksessa kysyjälle oli se, että kaikki eivät pelastu.

Tämä asia on mietittävä sen toisen kristinuskolle keskeisen asian kanssa, että pelastus on Jumalan ilmainen lahja ihmiselle ja se on tarkoitettu aivan kaikille.

Luterilaisen ajattelun piirissä on tahdottu torjua kahta asiaa: toisaalta sitä, että ihminen olisi osallinen pelastukseensa vapaana osapuolena, joka kantaa oman kortensa pelastuksen kekoon Jumalan laittaessa siihen oman osansa. Tähän on tahdottu vastata siten, että Jumala yksin pelastaa ihmisen. Jos siinä olisi jokin ihmisen osa, jäisi se epävarmaksi. Kaikki, mitä ihminen tekee, on väistämättä epätäydellistä. Siksi ihminen ei voi löytää rauhaa ja varmuutta pelastumisesta.

Toinen torjuttava asia on se, ettei ihmistä silti tule pitää vain kuin tukkina, jota virta vie. Jos näin olisi, olisi ratkaisun seuraus joko kaikkien pelastuminen, jota ei kuitenkaan tapahdu. Raamattu torjuu sen kautta linjan. Tai se johtaisi Jumalan hirveään päätökseen pelastaa yksi ja heittä kadotukseen toinen. Näin ei myöskään ole. Raamatun mukaan Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta tämä Jumalan tahto ei toteudu. Miksi?

Jumala on antanut vastuun meille ihmisille. Ihminen ei voi luoda pelastukseensa mitään lisäkettä. Se, mikä on annettu hänelle, on ottaa vastaan hänelle lahjoitettava pelastus. Hän voi torjua sen tai hän voi nöyrtyä ottamaan sen vastaan. Ja tämän vastaanottamisen tulee olla jatkuvaa, päivittäistä.

Pelastuksen omistamiseen ja säilyttämiseen kuuluu jokapäivänen parannus, jatkuva uskon kilvoitus.


Rukous

Anna meille puhdas mieli,
voitontahto, rohkeus.
Auta, että alkaa voisi
myöskin uskon kilvoitus



Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Jaakko Haavio v. 1962, virsi 505:3