Arjen rakkaus

Määritelmiä ystävyydestä

Lehdistä saamme lukea haastatteluja, joissa kysellään ystävän ominaisuuksista? Mitä ne ovat?
Koululaisen vastaus: Ystävä on sellainen jolta saa lainaksi kynän, ystävä ei juoruile ja puhu selän takana pahaa jne. Jokaisella meillä on määritelmiä ystävyydestä. Yleensä ystävällä tarkoitetaan ihmistä, jonka läsnä minulla on lupa olla oma itseni, tilaa elää hänen läheisyydessään. Aviopuoliso ja lapset ovat vähän erilaisessa asemassa, heitä ei lasketa samalla tavalla ystäviksi. Mutta yhtä kaikki, jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee läheistä ihmistä elämässään, ystävää.

Mihin me tarvitsemme ystäviä

Hyvä ystävä pitää meidät kiinni elämässä, toimii peilinä, kuuntelee, puhuu, minä voin puhua, ystävä auttaa meitä pysymään todellisuudessa kiinni. Kukaan ei voi pelotella meitä niin hyvin, kuin me itse teemme itsellemme. Silloin kun ihmisellä on joku, jonka kanssa voi jutella ja jakaa tuon pelon, se yleensä helpottaa ja juuri tällä tavalla ystävä pitää meidät kiinni todellisuudessa, havainnollistaa Keski-Nisula.

Arjen rakkaus, ystävyys

Kirkon ja uskon piirissä puhutaan kahdenlaisesta rakkaudesta: agapesta puhuttaessa tarkoitetaan Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaa. Se on ehdotonta, eli hän ei odota mitään vastapalvelusta. Ihmisenä meidän on melkein mahdotonta käsittää tätä. Kun ihmistä siunataan haudanlepoon, nousee esille tämä kummallisuus, ehdoton rakkaus. Jumalan rakkaus voi herättää kuolleetkin eloon. Se on mahdoton, kummallinen asia.

Kun puhutaan eroksesta, kutsutaan sitä ihmisten väliseksi rakkaudeksi. Tämä rakkauden muoto on aina ehdollista, ihmisen rajallisuuteen liittyvä ominaisuus. Vaikein asia on suostua ihmisen osaan. Ei ole helppo suostua olemaan ihminen, sietää sitä, mitä kaikkea se sisältää. Viimeinen on kuoleman raja.

Kun kysytään, onko meillä ihmisinä mahdollista antaa pyyteetöntä rakkautta arjessa?, kysymys saattaa suututtaa meitä, mutta ihmisellä on aina niin sanotusti ”oma lehmä” ojassa. Ihmisellä tulee aina odotuksia, meillä on odotuksia suhteessa lapsiimme, puolisoon, ystäviin jne., he eivät tee arjessa aina niin kuin me tahdomme. On mukava olla sellaisen lapsen vanhempi, jonka kanssa kokee onnistuvansa, mutta arjessa ei aina käy niin.
Meitä helpottaisi arjessa kun uskaltaisimme keskustella esim. lastemme kanssa muun muassa juuri tästä asiasta, että me vanhempina koemme hyvää mieltä, kun lapsi tekee näin ja näin. On realistista, kun ymmärrämme ja hyväksymme omat tunteemme, näin olemme inhimillisiä hyväksyessämme nämä inhimilliset piirteet itsessämme ja toisissa.

Sodassa mukana olleet vanhemmat ovat puhuneet ja jakaneet sodan kauheuksia keskenään. Sodassa menetettiin paljon miehiä, poikia, sekä myös naisia. Sodan päättyttyä sodan käyneet panivat ahdistuksensa ja kaipauksensa työhön, josta tuli heidän tärkein tehtävänsä. Vapaa-aikaa oli vähän, jälleenrakennukseen ja ruuan hankkimiseen meni kaikki aika. Tämä sukupolvi kasvatti meidät ja opetti meidät. Ei puhuttu mistään lapsityövoimasta, opittiin rakastamman työntekoa. Tehtiin työtä, että lapsilla olisi vähän helpompaa.

Te ette oppineet tekemään vain työtä, sukupolvi kasvatettiin rakastamaan työn tekemistä. Tämän vuoksi vanhempi sukupolvi kokee, että täytyisi olla aina jotakin tekemässä, muuten tulee ahdistava ja paha olo. Työnteko oli tuolloin paras tapa selvitä sodan tuomasta kurjuudesta. Itselle ei voinut pyytää mitään, vaan täytyi odottaa ja antaa ja sitten voi pyytää itselle. Tässä yhteydessä voi puhua uhrautuvasta rakkaudesta.

Näissäkin asioissa meidän tulisi oppia tuntemaan paremmin itsemme ihmisinä. Miten voisimme oppia antamaan itsellemme luvan olla tällainen ihminen kuin olemme. Itsensä ymmärtäminen, armahtaminen on tärkeää. Jumala on armahtavainen, meille ihmisille se on väliin vaikeaa!

Koska elämän lähtökohdat, elämän kulku on ollut edellämainitun kaltaista, puhuttaessa rakkaudesta arjessa on varsinkin vanhemman sukupolven ollut vaikea hyväksyä itsessänsä muuta kuin työntekoa. Lisäksi näitä näkökohtia vastan on myös vaikea ymmärtää tämän päivän nuoria, heillä on niin erilainen käsitys elämästä. Nuorten pueehaiheena ovat seksi, alkoholi, musiikki ja missä seuraavat bileet järjestetään. Elämä nykyään on toisenlaista, jatkaa Kesi-Nisula, elämä ja ihminen muuttuvat ja toisenlaiset asiat ovat tärkeitä tämän päivän nuorille. Elämä on hektisempää, nykyään on vaikeampaa olla murrosikäisten vanhempi, koska ulkoapäin tulee niin monenlaisia vaikutteita. Elämä muuttuu nopeammin, kaikki vaikutteet saavuttavat ihmiset nopeammin.

Niin kauan kuin tiedämme, että elämässä on mukavia asioita, ihminen pysyy elämässä kiinni, mutta jos emme jaksa olla niissä kiinni, mieli kääntyy kuoleman suuntaan, ihminen masentuu. Tämän tähden on tärkeää se, vaikkakin vaikeaa, pohdiskella mitä mieltäni ja ruumistni ilahduttavaa voisin tehdä tänään. Ei aina tarvitse jäädä odottamaan, että joku tulee, soittaa, ottaa yhteyttä, vaan me voimme itse tehdä aloitteen. Meillä tulee olla elämässämme asioita jotka ilahduttavat meitä. Keskustelu yhdessä kumppanin kanssa siitä, mitä voisi tehdä, että koemme mielekkyyttä elämässämme. Se ei ole itserakkautta ja itsekkyyttä, vaan oman elämän rakastamista ja suojelemista.

Me saamme suhtautua itseemme, niin kuin hän, Jumala, suhtautuu meihin. Tämä ei ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin. Raamatussa on kultainen sääntö: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Empatia sääntö, voi kuulostella mitä itsestä ja toisesta tuntuu. Rakastaa omaa elämäänsä ottamalla toiset huomioon.

Tämä on vaikea sääntö tänä päivänä, jolloin mainokset luovat meille tarpeita siitä mikä on sinun tai minun elämässä hyvää – vaarana on, että kadotamme yhteyden omaan elämäämme. Ihminen vieraantuu itsestä ja juoksee markkinoiden luomien tarpeiden perässä yrittäen sieltä löytää tarkoitusta elämäänsä. Silloin kun luotamme ns. elämän korvikkeeseen, se ei tyydytä meidän sisäistä ihmistämme. Meidän tulisi pysähtyä ja kysyä itseltämme mitä meille kuuluu? Mikä ilahduttaa, ruokkii meidän sisäistä ihmistä?

Keski-Nisula luetteli asioita, joita meidän tulisi oppia ymmärtämään omassa elämässään. Lapsena koetut jutut nousevat usein aikuisena esiin ja niitä täytyy oppia ymmärtämään itsessänsä, esim. työhön ja sen ihannointiin liittyvät asiat. Aikuisena täytyy opetalla tunnistamaan omia tarpeita, esim. levon tarvetta. Lapsena tai nuorena koettu vanhemman kuolema, josta voi seurata hylätyksi tulemisen kokemus vielä aikuisena. Syyllisyyttä omien vanhempien kuolemasta, josta voi seurata, että on mahdotonta ottaa esim. rakkauden osoituksia vastaan.
Meidän tulisi oppia ymmärtämää arjessa näitä erilaisia lapsuudessa koettuja tapahtumia, jotta oppisimme ymmärtämään ja rakastamaan itseämme. Meidän tulisi olla huolissamme niistä, jotka eivät osaa levätä.

Keski-Nisula kertoi pohtineensa monesti syöpäpotilaiden kanssa kysymystä: mitä vielä elämässä haluaa tehdä? Jos ei tiedä, voi vain jäädä odottelemaan ja elämä menee. Tätä taitoa voi opetella, se ei ole iästä kiinni, jokainen voi oppia uusia taitoja elämässään. Meillä on oikeus rakastaa omaa elämäämme, ottamalla toiset huomioon. Kun ihmiselle tulee ikää lisää, meidän tulisi pohdiskella sitä, mistä etsimme uusia kavereita, ystävyyttä, pyrkiä menemään sinne missä on ihmisiä ja tekemään tuttavuutta. Jos ihmiselle annetaan pitkä elämä voi olla tosi yksin jos ei ole ystäviä.

Keski-Nisula listasi erään vaikean kysymyksen, joka liittyy varsinkin miehiin. Miksi miehet käyttäytyvät noin kummallisesti rakkauden suhteen? Kun nainen rakastaa ja antaa hellyyttä, mies saattaa vihastua ja suuttua.
Naiset eivät voi tietenkään ymmärtää tällaista käyttäytymistä. Arjessa ei nimittäin ole helppo olla rakkauden kohteenakaan! Kaikki toivomme rakkautta, mutta se ei aina tule meidän ehdoillamme. Jos sitä odottaa liian kauan, eikä sitä tule, käyttäytyy lopulta kurjasti toista ja itseään kohtaan. Voimakkaana voi nousta kenties hylätyksi tulemisen kokemus lapsuudesta. Menneisyydestä nousee niin ikäviä asioita, että ahdistumme ja suutumme. Toisinaan lapset ovat joutuneet, niin ennen, kuin nykyäänkin ottamaan elämässään aikuisen vastuun. Aikuisen ei osata levätä, vaan vaaditaan itseltä enemmän jaksamista, laiskotellessa voi tuenta syyllisyyttä ja ahdistusta, joka pidetään loitolla tekemällä työtä.

Keski-Nisula toivottaa kaikille hyvää elämää ja haluaa että esitämme itsellemme kysymykset:
Mikä Sinua ilahduttaa ja sen kautta muita? sekä Mistä saat sisältöä elämään?

Kuva ja teksti: Erja Vaarala.