Päivän sana 290

Raamatun viholliskuvat

Ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!

Ps 25:2 b

Nykyisin, meidän aikamme ihanteista ja arvomaailmasta käsin, monet suuntaavat Raamattuun, erityisesti Vanhaan testamenttiin tiukkaa arvostelua. Yksi keskeisiä syitä on sen sotaisuus. Puhutaan paljon vihollisista ja rukoillaan voittoa vihollisia vastaan käytävissä sodissa.

Kritiikki ampuu usein yli.

Omankin aikamme todellisuus on se, että vaikka jokin kansa rakastaa rauhaa eikä toivo sotaa, se voi kuitenkin joutua sellaiseen. Ja on täysin luontevaa sellaisessa tilanteessa rukoilla Jumalan varjelusta. Kun meidän talvisodastamme on juuri tänä aikana kulunut seitsemänkymmentä vuotta, voimme palauttaa mieleen tuon omaa kansaamme koskeneen suuren kriisin ja sen varjeluksen, jonka silloin saimme. Monet kansassamme rukoilivat, ja heidän kokemuksensa oli, että Jumala auttoi.

Vanhaa testamenttia on luettava Uuden testamentin valossa. Sen näkökulmasta monet Vanhan testamentin asiat ja tapahtumat olivat vertauskuvia siihen henkiseen ja sisäiseen todellisuuteen, jonka Uusi testamentti tuo esiin Jumalan ikuisena totuutena.

Tässä valossa katsoen vihollinen on jossain muualla, kuin valtioiden rajojen toisella puolella tai joissain ihmisissä vieläkin lähempänä. Paavali toteaa: "Meillä ei ole taistelu verta eikä lihaa (s.o. ihmistä) vastaan, vaan tässä pimeydessä hallitsevia maailman valtiaita, pahuuden henkiolentoja vastaan". Sielunvihollinen ja hänen kanssaan liitossa oleva oma synti on ihmisen varsinainen ja todellinen vihollinen.

Kun siis rukoilemme voittoa vihollisesta, pyydämme sitä, ettei meidän oma syntimme voita meitä, ja samalla sitä, ettei Paholanen saa meitä saaliikseen.

Jumala antaa meille voiton siksi, että Kristus taisteli ja saavutti voiton kerran Golgatalla. Mutta taistelu on todellinen ja jokapäiväinen.

Rukous

Voittaja, suo voitto meille,
taisteluusi meidät vie



Teksti ja kuva AT
Rukous Gottfried Arnold v. 1697, virsi 404:1