Eino Keihäsen terveiset Haitista

Nyt sen vasta oikein ymmärsin, nimittäin kun katsoin Eino Keihäsen ottamaa kuvaa Haitista, jossa mies taluttaa kahta vuohta narussa ja hymyilee niin iloisesti, että täällä harvoin näkee vastaavaa. Se mitä näin, oli konkreettinen osoitus toisenlaisesta lahjasta. Kirkon Ulkomaanapu on markkinoinut jo muutaman vuoden tuotetta nimeltään toisenlainen lahja. Ideana on, että lahjoittaja ostaa sinulle lahjaksi esimerkiksi vuohen, possun, koulupuvun jne., mutta lahjan saakin joku kehitysmaassa oleva ihminen, joka oikeasti tarvitsee sen. Sinä saat todistuksen siitä, että lahja on mennyt hyvään tarkoitukseen. Olinhan toki ymmärtänyt, mitä toisenlainen lahja tarkoittaa, mutta nyt se vasta oikein kolahti.

Monet asia konkretisoituvat vasta siiten kun näet ja kuulet ja sinulle kerrotaan mitä meille pieneltä tuntuvalla 15 euron rahalla voi tehdä jossakin kehitysmaassa. Tuolla rahalla yksi orpokodinlapsi voi opiskella jopa vuoden. Rahalla saa koulupuvun, kirjat ja kaiken mitä tarvitaan kokonaisen vuoden opintoihin. Opintoja juuri kehitysmaissa tarvitaan. Välillä lapset joutuvat tulemaan Haitissa esimerkiksi pois koulusta ja hankkimaan perheelle elantoa, myymällä vaikka hedelmiä ohi kulkeville.

Pienimuotoinen auttaminen, joka voi meistä tuntua vähäiseltä, saattaa kuitenkin kohdemaassa olla suurenkin projektin alku. Pienistä puroista kasvaa suuri joki, tietävät Haitilaiset. Vuorilta virtaa alas pieniä puroja, jotka yhtyvät virraksi, joka kulkee vapaana, koska joessa ei ole penkereitä. Vedet taas valuvat nopeasti alas pitkin paljaita kallioita, koska eroosio on kuluttanut vuoren rinteet paljaiksi. Ennen vuoren rinteillä kasvoi metsää, mutta ihmiset ovat hakanneet metsät puhtaiksi ja myyvät puista poltetun hiilen elantonsa hankkimiseksi. Haitissa eletään kädestä suuhun ja se näkyy kaikkialla. Tämän vuoksi Luterilainen Maailmanliitto yrittää auttaa Haitilaisia rakentamaan elämäänsä uudelleen muun muassa kouluttamalla haitilaisia oppipoikasopimuksella tai hoitamaan eläimiä, joita lahjoitusvaroilla hankitaan. Koulutuksella ja lahjoitusten myötä haitilaiset sitoutuvat itse kantamaan huolta omasta ja toisten hyvinvoinnista ja elinympäristöstä. Lisäksi Haitilaisia koulutetaan auttamaan itse itseään muun muassa metsänistutus ja -hoito projektin myötä. Luterilaisen maailmanliiton toimesta korjaava työ aloitettiin ennen katastrofia. 200 Haitilaista sai töitä vuortenpengerrys projektissa, jonka avulla yritetään hidastaa eroosiota ja rinteille voidaan jälleen istuttaa myös puuntaimia. Bensa-asemia on vain kaupungissa, maaseudun asukkaat voivat saada oppi pienkaupan perustamisesta maaseudulle. Kahvin tuotanto on ollut varsinkin aikaisempina aikoina tuottavaa, mutta se on laantunut, sen tuotantoa pyritään nyt elvyttämään uudelleen.

Haitissa elää liki Uudenmaan kokoisella alueella 10 miljoonaa ihmistä. Rakentamiskulttuuri oli ennen katastrofia suunnittelematonta. Ihmiset rakensivat vuoren rinteille haalimistaan materiaalista hökkeleitä limittäin ja lomittain, kuin huojuvaa pyramidia, joka nojasi vuoreen. Vuorilta tulevat vedet toivat mukanaan sadevettä ja mutaa. Puhdistaessaan sadekauden jälkeen mutaa taloistansa, ihmiset heittivät sen kadulle, kuten kaikki roskansakin.
Kehitysmaissa, kuten Haitissakin puhtaan juomaveden saanti on ongelma. Haitissa oli Luterilaisen maailmanliiton avulla rakennettu noin 30 kilometriä käsittävä vesiputki, jonka varrella oli Haitilaisten kutsumia vesikioskeja. Tästä huolimatta vedenhakumatkaa saattoi kertyä jopa kaksi tuntia päivässä ja matka oli tehtävä joka päivä uudestaan.

Haitissa köyhyys on periytyvää. Jos ole köyhistä olosuhteista lähtöisin, sinulla ei ole välttämättä mahdollisuutta koulutukseen, et ole rekisteröity mihinkään väestötietoihin, eli sinulla ei ole minkäänlaisia kansalaisoikeuksia ja henkilötodistusta. Tämä kaikki vaikeuttaa jokapäiväistä elämää ja olet tietyllä tavalla näkymätön, sinua ei ole olemassakaan.

Haitilaiset ovat suuremmaksi osaksi roomalaiskatolisia. Syksyllä 2009 Haitissa rakennettiin isoa kirkkoa, jonka kohtalosta Keihäsellä ei ollut nyt tietoa. Kirkolle annettiin paljon omasta hyvyydestään, siinä ei kitsasteltu. Ihmiset pukeutuvat kirkkoon tullessaan hyvin ja huolehtivat omasta puhtaudestaan, vaikka oli kuumaa ja köyhyyttä. Haitilaisessa katukuvassa usko Jumalaan näkyi jos olet ristittyammatinharjoittaja. Kristittyjen kauppiaiden mainoksissa, saatettiin samassa lauseessa toivottaa Jumalan siunausta sekä ihmiset tervetulleiksi ostoksille. Uskovat ihmiset kertoivat omassa elämässään uskosta monin eri tavoin ja ovat ylpeitä siitä.

Turhaan eivät Einon Haitista tuomat tummaihoiset enkelit julista sanomaa yhteisvastuusta, että me jotka olemme saaneet Jumalalta niin paljon kaikkea hyvää, voisimme jakaa omastamme.

Teksti:Erja Vaarala.