Päivän sana 301

Verta hikoileva Kristus

Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä.
Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili:
"Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun."
Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.*
Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.

Luuk 22:39-44

Tänä hiljaisen viikon maanantaina meidät johdetaan jo alkuperäisen viikon torstaihin.

Jeesuksen viimeinen illanvietto opetuslastensa kanssa on takana. Ehtoollisen vieton jälkeen mentiin Kidronin laakson yli Getsemanen puutarhaan.

Getsemanessa käytiin se ratkaiseva kamppailu, jossa Jeesus joutui viimeisen kerran tienhaaraan. Hänelle oli vielä mahdollista kieltäytyä siitä hirvittävästä tuskan tiestä, jonka hän tiesi olevan edessä. Suuressa ahdistuksessa hän - opetuslasten nukkuessa - kävi läpi taistelunsa ratkaisevan vaiheen. Polvilleen langeten hän rukoili Taivaallista Isäänsä ottamaan pois sen maljan, sen kohtalon, joka hänellä oli edessä. Hänen sisäinen ahdistuksensa oli niin suuri, että se aiheutti voimakkaimman mahdollisen fyysisen reaktion, veren tihkumisen hikeen sekoittuneena ihon lävitse.

Ja kuitenkin: sitä varten Jeesus oli tullut taivaasta maailmaan, että hän ottaisi maailman kaikkien ihmisten kaikkien syntien painon harteilleen kantaakseen niiden rangaistuksen ja poistaakseen siten tuomion meidän yltämme.
Siksi Jeesus päätti rukouksensa sanoihin: "Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun."

Rukous

Vie minut Getsemanehen katsomaan vaivaa Jeesuksen.
On Herra maassa kasvoillaan ja vaikeroiden tuskissaan
hän siellä verta hikoilee ja puolestani taistelee.



Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Johan Holmberg v. 1742, virsi 121:4