Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: "Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa."
Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä mistä puhut."
Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: "Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa."
Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: "Minä en tunne sitä miestä."
Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: "Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi."
Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi.
Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.

Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta.
Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle, maaherralle.

Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille
ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi."
Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.
Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: "Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon."
Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi.
Vielä tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi.
Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian sana:

- He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen israelilaisten puolesta olivat arvioineet.
Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, niin kuin Herra oli minua käskenyt.

Matt 26:69-27:10

Yksi kristinuskoa vastaan nostettu kielteisen arvostelun aihe kohdistuu siihen, että ihmistä painetaan syyllisyyteen ja näin tuhotaan hänen myönteistä minäkuvaansa. Ihminen joutuu kokemaan olevansa kurja maan matonen, syntinen ja paha mitättömyys.

Syyllisyyden tunto on kuitenkin sillä tavoin jokaista koskeva ilmiö, ettei sillä sinänsä näytä olevan tekemistä uskonnon kanssa. Myös ei-uskonnolliset ihmiset kokevat sitä samalla tavalla kuin uskonnolliset.

Siihen voidaan vain suhtautua eri tavoin.

Pietari joutui viiltävällä tavalla näkemään oman syntinsä. Jeesuksen kieltäminen, vastoin aikaisempia lupauksia, iski hänen omaantuntoonsa tikarin tavoin. Pietarin ratkaisu oli kuitenkin se, että hän riippui kiinni Jumalassa, ei paennut epätoivossaan täyteen eristäytymiseen, vaan toivoi saavansa rikkomuksensa anteeksi.

Juudas toimi toisin.
Myös hän tajusi syntinsä hirvittävyyden. Hän ei kuitenkaan olisi sen tähden menettänyt mahdollisuutta Jumalalta tulevaan armahdukseen. Mutta hänen oma ratkaisunsa oli pako. Oman käden kautta toteutuettu kuolema oli hänen vaihtoehtonsa. Hän ei enää odottanut saavansa anteeksi. Täydellinen epätoivo tuhosi hänet lopullisesti.

Näin synnin tunto johti kaksi Jeesuksen opetuslasta täysin erilaiseen päämäärään, toisen Jumalan luo, toisen pois hänen luotaan.

Kansan johtomiehissä näemme kolmannen tyypin.

Hekin osoittavat elämässään moraalista otetta. He pohtivat tarkkaan, mitä Jumalan lain valossa pitää tehdä Jeesuksen kavallusrahoille, jotka Juudas palautti heille takaisin.

Mutta samaan aikaan heillä ei näytä olevan pienintäkään omatunnon värähdystä sen suhteen, mitä he olivat tehneet Jeesukselle. Heihin sopi Jeesuksen aikanaan lausuma sana: "He siivilöivät hyttysen, mutta nielevät kamelin." Toisin sanoen pienet asiat voivat olla tärkeitäkin, mutta elämän todella suurissa kysymyksissä näkyy, ettei omatunto lainkaan toimi. He eivät nähneet syntiään. Ja siksi heidän tilannettaan on pidettävä jopa Juudaksen tilannetta pahempana.

Rukous

Pyhä Jumala.
Auta meitä näkemään syntimme, joilla olemme rikkoneet Sinun tahtoasi vastaan. Ja auta meitä Pietarin tavoin odottamaan Sinulta armahdusta.

Teksti ja kuva Arno Toivanen

sivun alkuun

tulosta sivu