|
|
Päivän sana 317
Toinen sunnuntai pääsiäisestä
18.4.2010 Hyvä Paimen ja palkkapaimen
Hyvän ja huonon paimenen ero on siinä, että huono, vain palkan tähden työtään tekevä, ei oikeasti välitä paimennettavistaan. Hän on valmis jättämään lauman petojen armoille. Hän ei ehkä edes tiedosta vaaraa. Mutta nähdessään sen, hän huolehtii ensin ja ennen kaikkea itsestään. Hyvä painen antautuu taisteluun ja vaaraan pelastaakseen lauman. Hän valmis jopa kuolemaan silloin, kun se merkitsee pelastusta niille, joiden paimeneksi hänet on asetettu. Meille ihmisille nämä ovat korkeita ihanteita. Mutta ne ovat kuitenkin sellaisia, jotka pitää ottaa vakavasti. Paimenvirkaan kuuluu myös taistelu sen evankeliumin puolesta, joka yksin, Jumalan puhtaan sanan mukaisena, kykenee tuomaan ihmisille pelastuksen. Mutta ennen kaikkea saamme katsoa häneen, jota myös Pietari kutsuu kirjeessään meidän Ylipaimeneksemme. Hän antautui taisteluun ja vaaraan. Hän antoi siinä henkensä. Ja juuri tämä tuo hänet meidän ihmisten rinnalle, Paimeneksi, joka kutsuu meidät laumaansa, nostaa meidät syliinsä, johtaa meitä elämässä, varjelee meidät aina iankaikkisuuteen saakka. RukousJumalamme,Sinä olet herättänyt kuolleista Herran Jeesuksen, hyvän Paimenemme. Lahjoita meille Pyhä Henkesi, että seuraamme hänen kutsuvaa ääntään. Opeta meitä hänen esikuvansa mukaan pitämään huolta toinen toisestamme. Anna kaikkien kuulla hänen äänensä... Teksti ja kuva Arno Toivanen Rukous Kirkkokäsikirja |
||||||||||||||||
|
|