Päivän sana 322

Jumalan kansan koti-ikävä

Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.

Hepr 13:14

Kun ihminen on turistina kaukana kotoaan ja kotimaastaan, hän alkaa jossakin vaiheessa kaivata takaisin omaan tuttuun kotiin.

Jos näin tapahtuu silloinkin, kun hän on lähtenyt liikkeelle vapaaehtoisesti saadakseen nähdä ja kokea uutta ja virkistyäkseen arkisen työn ja rutiineiden paineista irti, niin paljon enemmän hän kokee koti-ikävää ollessaan kaukana vastoin omaa suunnitelmaansa, vaikkapa tuhkapilven estäessä eurooppalaisen lentoliikenteen.

Ihminen kaipaa kotiin.

Meidän oikea kotimme ei ole tämän maan päällä. Täällä olemme väliaikaisesti. Täällä on myös vaivanamme monenlaisia kärsimyksiä, elämän rikkinäisyyttä ja kaikenlaista epätäydellisyyttä. Niiden tuomien paineiden alla ihminen alkaa kaivata jotakin täydellistä ja kestävää.

Jumalan sana kertoo meille siitä täydellisyydestä, joka on annettu meille kaiken päämääräksi. Taivaan ilo ja kirkkaus, ihmisen kokonaisvaltainen uudistuminen, tila, jossa ei enää ole kärsimystä, sairautta, kuolemaa - eikä syntiä, joka on kaiken pahan aiheuttanut, odottavat meitä.

Ei siis ole ihme, että ihminen, joka on Jumalan lahjana saanut maistaa tulevan kirkkauden esimakua, saa sydämeensä kestävän kaipauksen siihen kotiin, jota ei edes ole vielä koskaan nähnyt.

Rukous

Taivaaseen, ah taivaaseen ikävöitsee sydämeni.
Katseeni luon Jeesukseen, vain hän riittää turvakseni,
kunnes pääsen katsomaan aina hänen kasvojaan.



Teksti ja kuva AT
Rukous Benjamin Schmolck v. 1731, virsi 623:7