"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.
Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
"Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'
Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'
Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon.
Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.'
'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Luuk 16:19-31

Kirkkokäsikirja laittaa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta kertovan Jeesuksen puheen eteen johdantolauseen:
"Jeesus puhui tämän vertauksen."

Kaikki Jeesuksen vertaukset ovat luonteeltaan sellaisia, että luontoon, ihmisten maailmaan, heidän työhönsä ja yleensäkin heille tuttuun, näkyvään ja konkreettiseen todellisuuteen liitetään siinä olevien asioiden ja lainalaisuuksien vastaavuus niiden Jumalaan, Jumalan maailman ja hengelliseen todellisuuteen kuuluvien asioiden kanssa, jotka eivät näy luonnolliselle silmälle.

Tässä puheessa ei ole sellaisia.
Se ei ole oikeastaan varsinaisesti vertaus, vaan mieluumminkin esimerkkipuhe.
Se on kertomus, joka voisi olla sellaisenaan totta, kuulijoiden keskuudessa eläneistä ihmisistä kerrottu, siitä, mitä oli heidän elämänsä ja mitä heille tapahtui kuoleman jälkeen. Ja jos kertomuksen henkilöt ovat sepitteellisiä, kertoo se kuitenkin siitä, mikä voi olla totta koko ajan monien elämässä. Tätä Jeesuksen puhetta ei tarvitse selittää; se on totta sellaisenaan.

Kertomuksen tarkoitus on tähdentää sitä, että meidän tulee elää ja tehdä elämään kuuluvia valintoja siten, että ajattelemme kaikkea myös kuoleman ja sen takana olevan ikuisen kohtalomme näkökulmasta.

Jos meillä on vain tämä nykyisyys, elämämme valinnat ja ratkaisut ovat monissa kohdin merkittävästi erilaisia, kuin jos pidämme mielessämme sen, että joudumme kuolemamme jälkeen vastuuseen kaikesta siitä, mitä olemme täällä tehneet.

Ydinasiaksi nousee se, mikä on suhteemme lähimmäiseen. Se puolestaan heijastaa sitä, mikä on suhteemme Jumalaan ja hänen sanaansa. Itsekkyys ja vain itsestä, omista tarpeista huolehtiminen ja lähimmäisen unohtaminen kertovat siitä, että Jumalan sana ei ole saanut ohjata meitä kuulemaan, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän. Olemme heittäneet hänet pois elämästämme.

Rukous

Auta meitä etsimään Sinun tahtoasi, että voisit auttaa meitä näkemään myös lähimmäistemme hätä.

Teksti ja kuva Arno Toivanen

sivun alkuun

tulosta sivu