Iisalmen seurakunta

Iisalmen seurakunta
Ilvolankatu 14b
74100 IISALMI

Puh. (017) 83351
vaihde avoinna
ma-pe klo 9-15


Faksi (017) 8335 233
**@**

Henkilökunnan yhteystiedot

Toinen toistansa tukien

Inkeri ja Tapani vuonna 1960.

Inkeri ja Tapani Sonninen viettävät kultahäpäivää 25.6.2010.

Iisalmen Matalalahdessa elelevät Inkeri ja Tapani Sonninen. Tapani tukevasti juurillaan, sillä hänen sukunsa on syntyisin täältä ja jo kolmannessa polvessa Tapanin poika pitää tilaa suvun mailla. Vaimoksi Tapani haki Viitaan järven vastakkaiselta puolelta Kokkosen Inkerin. ”Intiaaniksi ne minua sanoivat, kun kävin riiuureissulla kanootilla täältä järven toiselta puolelta”, nauraa Tapani.
Sattuman kautta oli Tapani aikoinaan tuotu Inkerin rippijuhliin ja siitäkö lie kipinä miehen mieleen jäänyt, kun sitten Inkerin ollessa parikymppinen heidät vihittiin juhannuksen 1960 avioliittoon.

Tuota aikaa muistellessa ja kuvia katsellessa muistuvat monet menneet asiat pariskunnan mieleen. Inkeri ja Tapani muistelivat aikaa, jolloin eivät niin hyvin vielä toisiaan tunteneet. Nuoret olivat olleet yhtä aikaa muun muassa karjakurssilla, missä heille opetettiin käytännössä karjan hoitoa eräällä tilalla. Muisteltiin tansseja Hernejärven nuorisoseurantalolla sekä opintokerhoja, joita nuoret siihen aikaan kävivät.

Juhannuksen 1959 nuoret menivät kihloihin ja vuoden päästä juhannuksena vietettiin Inkerin kotona Tapanin ja Inkerin häitä. Tuohon aikaan oli yleistä, että häät vietettiin morsiamen kotona. Tapani oli täysikäinen, mutta Inkeri vasta 20 -vuotias ja joutui pyytämään vanhemmiltaan luvan mennä alaikäisenä avioliitoon. ”Vasta 21 -vuotias oli täysi-ikäinen tuohon aikaan” naurahtaa Inkeri.

Hääkuvia katsellessa Inkeri ja Tapani molemmat selostavat, miten päivä oli aurinkoinen ja kuivia ilmoja oli tuona kesänä ollut enemmänkin. Vihkiryijynä oli valkoinen käyttämätön villapeitto, jollaisia käytettiin rakennusmateriaalien suojana. Inkerin puku oli siihen aikaan muodissa ollut pohjepituinen mekko, jossa oli tylliä sekä puolipitkä huntu. Ahkerasti tytöt siihenkin aikaan lukivat kuvalehtiä, joissa oli vaatteiden kaavoja ja ohjeita, kertoo Inkeri.

Kuulutuksia pariskunta kertoi käyneensä kuulemassa silloisen maaseurakunnan kirkossa, nykyisessä Kustaa Aadolfin kirkossa. Sonniset vihki silloinen kirkkoherra, rovasti Eero Niininen. Hääkuvia katsellessa Inkeri muisti kertoa, että vaikka oli lämmintä niin hääkakut ja muut pysyivät tuoreena, vaikka ei ollut sähköjä eikä jääkaappeja. Siitäpä Tapani innostui kertomaan, miten talvella jäätä otettiin järvestä talteen suuret määrät ja vedätettiin hevosella jäille varattuun isoon kuoppaan, joka sitten peitettiin muun muassa sahajauholla. Kesänajan maidot ja muut helposti pilaantuvat jäähdytettiin ja pidettiin kylmänä näillä jäillä.

”Olin vielä loppukesän kotona, kun siellä oli heinäntekoa ja muutenkin paljon puuhaa, mutta syksyllä sitten muutin järven toiselle puolelle Matalahden anoppilaan”, kertoo Inkeri. ”Asetuimme asumaan minun vanhempieni luokse vinttikamariin, jossa sitten asuttiin kuusi vuotta ”, kertoo Tapani. Monenlaiseen oli totuttava, talo oli pieni ja samassa taloudessa asuivat appivanhemmat ja oma perhekin alkoi pikkuhiljaa lisääntyä. Lapsia Sonnisilla on kaikkiaan viisi.

Inkeri ja Tapani asuvat nyt kotoisasti omissa oloissaan ja lähinaapurissa asuu pojan perhe. Meistä oli viisasta sukupolvenvaihdoksen yhteydessä siirtyä asumaan omaan huusholliin ja antaa nuoremmille tilaa. Siinä kotoisassa tuvassa muistellessamme asioita, ovesta pistäytyy vanhimman pojan Eetu -poika, joka on yksi 11 lapsenlapsesta. Vanhin lapsenlapsi on 23 -vuotias ja nuorin reilun kuukauden ikäinen, kertovat Sonniset. Syksyllä on tiedossa suvussa häät ja kevättalvella käytiin nuorimman lapsenlapsen kastejuhlassa.

Kysyttäessä mikä on saanut jaksamaan yhteistä taivalta, molemmat nauravat ja sanovat, että sitä on vaan jaksettu, eikä nuorena ollut aikaa edes miettiä, kun oli paljon töitä. Monenlaista on pitänyt oppia elämässä, vaikka ei ole kouluja tullut paljon käytyä, kertoo Tapani. Monet ovat silti ne luottamustehtävät ja harrasteet missä he ovat olleet kumpikin mukana, aina pankin ja meijerin hallituksesta seurakunnan ja kunnan luottamustoimiin saakka. Sonniset vaikuttavat levollisilta ja sopuisalta pariskunnalta, jotka eivät turhaan stressaa. Silti heillä, niin kuin monilla vanhemmilla, on hätä lastensa puolesta ja siitä että kaikille riittäisi töitä ja toimeentuloa.

Juhannusaattona 25.6. Sonniset viettävät kultahääpäiväänsä ja Inkeri kertoo keittävänsä lohikeiton ja tarjoavansa täytekakkukahvit lastensa perheille, jotka pääsevät tulemaan paikalle.

Teksti ja kuvat: Erja Vaarala
 
     Tulosta sivu tulosta sivu
Suurenna tekstiä Oletustekstikoko Pienennä tekstiä