Päivän sana 348

Lammas ja raha

...yksi niistä katoaa autiomaahan...hän lähtee kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen...nostaa sen iloiten hartioilleen

...hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen

Luuk 15:4-5,8

Vertaukset eksyneestä lampaasta ja kadonneesta rahasta korostavat etsijän vastuuta.

Etsittävän eli kadonneen ihmisen vastuuta ei voi poistaa. Sitä voidaan kuitenkin korostaa väärällä tavalla. Ihmisen ratkaisun korostaminen tekee ihmisen oman pelastumisensa subjektiksi. Jumalalle ei jää muuta vastuuta kuin reagoida siihen, mitä ihminen ensin tekee. Ja se puolestaan hävittää mahdollisuuden varmuuteen pelastumisesta.

Tuhlaajapoika näki, mihin oli itsensä saattanut, katui sitä, päätti lähteä takaisin ja toteutti päätöksensä. Ja isä otti hänet vastaan.

Sitä vastoin louhikkoon joutuneelle lampaalle ei ollut juuri muu mahdollista kuin odottaa ja toivoa paimenen löytävän sen. Saattoihan se toki määkien ilmaista hätänsä ja olinpaikkansa. Kaikki jäi kuitenkin paimenen halun ja toiminnan varaan.

Samoin lattian rakoon vierinyt raha oli kykenemätön nostamaan itsensä etsijän näkyville. Se niin sanoaksemme vain odotti. Sitä etsivän naisen vastuulla oli sen löytyminen.

Tällainen meidän Vapahtajamme on.
Hän näkee hätämme, lähtee liikkeelle, näkee vaivan, on sitkeä ja kärsivällinen, etsii meidät loukostamme, nostaa olalleen ja kantaa kotiin.

Meidän asiamme on toivoa hänen tulevan ja pelastavan. Meidän vastuumme on antaa hänen löytää meidät, olla pakenematta pois, olla kieltämättä häntä tulemaan luoksemme.

Rukous

Kaitse, Jeesus, paimen hyvä, laumassasi minua.
Eksyvä ja erehtyvä olen ilman Sinua.
Luonasi saan turvan parhaan,
auta, etten koskaan harhaan
läheltäsi joutuisi, laumastasi luopuisi.



Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Siegmund von Birken v. 1652, virsi 378:1