|
|
Päivän sana 362
Torstai 22.7.2010
"Kristuksen sisällinen tunto"
Tutuin ja käytetyin lause, jonka ihmiset tietävät liittyvän herännäisyyteen, on Paavo Ruotsalaisen seppä Högmanilta kuulema sana: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunto". Paavo ei lähtenyt näine hyvineen kotiin. Hän oli sepän sielunhoidossa päivien ajan. Kohtaamisen ensimmäinen lause oli kuin lääkärin diagnoosi: tämä on sinun sairautesi. Tauti oli voitettava. Siitä tilasta, ettei Paavo tuntenut Kristusta piti päästä hänen tuntemiseensa. Näin myös tapahtui. Paluumatkalla nykyisen Jyväskylän Taulumäen rinteellä sijainneelta pajalta Savoon Paavo todisti yöpymispaikoissaan ihmisille Kristuksen valon loistamisesta ja vielä vanhana hän usein palasi elämänsä käänteeseen ja kertoi, kuinka hän pääsi sepän neuvoilla taivaan tielle. Tapahtuman opetus myös meille on se, ettei kukaan tunne Kristusta oman luonnollisen uskonnollisuudensa, omien sielunkykyjensä, moraalisten ponnistusten tai älyllisen pohdinnan keinoin. Jumalan Hengen pitää kirkastaa meille Kristus, hänen persoonansa ja työnsä, hänen merkityksensä syntien sovittajana ja anteeksiantajana. Tähän ei riitä yleisen oppilauseen mekaaninen osaaminen, vaan henkilökohtainen, sepän sanoin, sisäinen tunteminen. Kristus kirkastui kerran vuorella. Uudelleen hän kirkastui ristillä, jossa hän otti meidän syntimme kantaakseen. Ja seuraava lenkki ketjussa on siinä, että Pyhä Henki kirkastaa meille armon ja lahjoittaa sen meille. Tämä voi tapahtua vain, kun ensin joudumme vararikkoon omatekoisen Jumalalle kelpaavuutemme kanssa. Kun tajuamme olevamme armoa vailla, syntyy meille tarve tulla hänen luokseen armoa saamaan. RukousKirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan,josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan Teksti ja kuva Arno Toivanen Rukous Gustaf Skinnari v. 1893, virsi 301:1 |
||||||||||||||||
|
|