Päivän sana 364

"Älkää uskoko kaikkia henkiä"

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.

1 Joh 4:1-3

Jeesuksen ja apostoleiden kehotus varoa vääriä opettajia, vääriä oppeja ja väärää henkeä on jyrkästi ristiriidassa sen nykyaikaisen ajatuksen kanssa, jonka mukaan kaikki tähtää lopulta samaan päämäärään ja erilaiset ajatukset ovat vain vivahteita yhteisestä suuresta totuudesta.

Totuuden ja valheen, valon ja pimeyden, oikean ja väärän profeetan tunnistaminen ei ole helppoa. On mahdollista tehdä arviot väärin päin: selittää oikea vääräksi ja väärä oikeaksi, torjua totuus ja ottaa vastaan harha.

Onko olemassa päteviä perusteita tehdä erotus oikein?

Ensimmäinen ja vahvin peruste on oikea, Jumalan sanasta ja kirkon yhteisestä tunnustuksesta kumpuava oppi. Raamatulla on kaikkia oppeja ja opettajia arvioitava.

Johannes viittaa vääristä hengistä ja Antikristuksesta puhuessaan Jeesusta koskevaan ajatteluun. Olennaista on tunnustaa hänet ihmiseksi tulleeksi Jumalan Pojaksi. Kaksiluonto-oppi, Jeesuksen tosi jumaluus ja tosi ihmisyys, on kaikkein tärkein oikean kristillisen opin kohta.

Kristuksen asema uskontunnustuksessa on keskeinen. Siihen liittyvät välittömästi myös Isää ja Pyhää Henkeä koskevat ajatukset. Jumalan kolminaisuus, oikea käsitys siitä, kuka ja millainen Jumala on, on totuuden ja harhan perusperiaate.

Meidän tulee antaa Jumalan sanan, Raamatun ja Kristuksen kirkon yhteisen uskon sisällön puhua meille ja ohjata ajatuksiamme. Muuten kuljemme harhaan.

Rukous

Pyhä kolmiyhteinen Jumala,
ohjaa meitä tuntemaan Sinun sanaasi ja pitäytymään siihen opetukseen, jonka se Sinusta antaa, että tuntisimme Sinut oikein.



Teksti ja kuva Arno Toivanen