|
|
Päivän sana 382
Perjantai 3.9.2010
Lähimmäisyys - meidän tehtävämme
Monitahoisen vertauksen muiden tulkintojen olemassaolo ei tee tietenkään tyhjäksi sitä, että meitä ohjataan käytännössä ja kädestä pitäen olemaan lähimmäisiä toisille. Vastuuta ei voi välttää, sitä ei voi paeta sen taakse, että kehotus lähimmäisyyteen ajaa meitä näkemään omaa rakkaudettomuuttamme, eikä se, että meille osoitetaan Jeesuksen olevan meille kaikille avuttomille todellinen ja meitä auttava lähimmäinen. Paavali kirjoittaa: "Olkoon teillä se mieli, joka Jeesuksella Kristuksella oli..." Kohta jatkaa kertomalla siitä rakkaudesta, joka pakotti - ei tietenkään vastentahtoisesti, vaan nimenomaan omasta syvästä halusta, myötätunnosta meitä kohtaan, jättämään taivaan, tulemaan meidän luoksemme ja käymään kuolemaan meidän puolestamme. Kun me saamme Jumalan lahjan, voimme jakaa siitä muille. Kun opimme uskomaan hänen armoonsa, voimme levittää sen tuntemista toisille ihmisille lähellä ja kaukana. Kun tajuamme, että maallinen hyvä, toimeentulo ja muut elämän välttämättömyydet ovat meillä riittäviä, voimme nähdä kaikkialla maailmassa niitä, joilta kaikkein välttämättöminkin puuttuu. Voimme lähettää apuamme tulvien ja maanjäristysten uhrien auttamiseksi tai niille, joilta luonnon olot ovat vieneet leivän. Avun antaminen maksaa, se on uhri, se merkitsee aina luopumista omasta. Se kysyy oikeaa tasapainoa velvollisuuden tunnon ja rakkauden välillä. RukousAuta minua ottamaan samarialaisen ja Jeesuksen oman asenteen antama esimerkki oman elämäni suunnan antajaksi ja olemaan lähimmäinen toisille.Teksti ja kuva Arno Toivanen |
||||||||||||||||
|
|