|
|
Päivän sana 396
Tiistai 5.10.2010
Enkeleitä, onko heitä?
Mikkelipäivän aikaan puhutaan seurakunnissa nykyisin sanaleikkiä käyttäen arkkienkeleistä ja arkienkeleistä. Hauskahkolla sanonnalla viitataan toisaalta Raamatun ylienkeleihin. Tämä kertoo tietystä hierarkiasta. Enkeleitä on taivaassa lukematon joukko. He ovat kuin hyvin järjestäytynyt armeija johdossaan eräänlaisia 'kenraaleja', ylienkeleitä, esimerkiksi Mikael ja Gabriel. Ylimpänä johtajana on itse Herra Sebaot, 'Herran sotajoukkojen päämies', joka on Kristus. Arkienkeleillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka on annettu toinen toiselleen, että he pitäisivät toisistaan huolta, auttaisivat ja tukisivat toista silloin, kun hän sitä tarvitsee. Ajatus enkeleistä johtaa näin eettiseen velvoitukseen. Näin on oikein. Meidän tulee sisäistää lähimmäisen rakastaminen hyvin keskeiseksi elämän sisällöksi. Mutta se ei saa peittää alleen sitä, että enkelit ovat todellisia, vaikka emme heitä näe. Lasten laulussa sanotaan: Jos tahtoisit nähdä sä enkelin, mahdotonta se täällä on kuitenkin Laulua on jälkeenpäin korjattu muotoon: ...harvinaista se täällä on kuitenkin Enkelin näkeminen on tuiki harvinaista, ei kuitenkaan täysin mahdotonta. Näkeminen ei kuitenkaan ole tärkeää. Tärkeää on se, että Jumalan lähettämät persoonalliset henkiolennot ovat meidän lähellämme, he auttavat ja palvelevat meitä ja johtavat meitä kaikkeen hyvään, myös toimimaan arjen enkeleinä. RukousAuta meitä luottamaan näkymättömän maailman läsnäoloonTeksti ja kuva Arno Toivanen |
||||||||||||||||
|
|