Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet."

Mark 2:1-12

Jeesus näki heidän uskonsa!

Usko on sydämen asia, sisäinen asia.
Kun näemme ihmisen, emme voi tietää onko hänellä Raamatun tarkoittama usko Kristukseen.

Mutta Jeesus on sydänten tuntija. Hän näkee syvemmälle kuin kukaan ihminen, jopa syvemmälle kuin ihminen itse. Hän tuntee meidät pohjia myöten. Edes mikään terapia tai psykoanalyysi ei voi johtaa meitä sellaiseen oman itsemme tuntemiseen, jolla Jeesus tuntee meidät.

Toisaalta kuitenkin tässä tapauksessa usko näkyi jokaiselle paikalla olevalle. Se sai aikaan johdonmukaisesti sen pohjalta nousevaa toimintaa. Koska halvaantuneen miehen läheiset uskoivat Jeesuksen voivan parantaa, he kantoivat miehen Jeesuksen luo. Tungoksen takia he kiipesivät katolle, särkivät katon ja laskivat miehen suoraan Jeesuksen eteen.

Jos uskoa ei olisi ollut, ei tällaista olisi tehty.

Kuinka helposti me suhtaudumme kyynisesti. Emme rukoile omasta puolestamme emmekä toisen ihmisen puolesta. Emme rukoile siksi, koska emme usko Jeesuksen voivan auttaa. Epäuskomme eristää meidät Jeesuksesta ja hänen avustaan.

Herra tahtoo kuitenkin avata meille tietä uskon ja luottamuksen syntymiseen. Epäusko estää meitä menemästä hänen luokseen. Mutta hän kykenee tunkeutumaan epäuskonkin läpi meidän luoksemme. Hänen sanansa tavoittaa meidät, tunkee läpi epäuskon muurin ja kohottaa sydämemme luottamukseen.

Rukous

Herramme Jeesus Kristus.
Sinä teet ihmeellisiä tekoja.
Sinulla on valta parantaa sairaita ja antaa synnit anteeksi.
Kiitos, että tänäkin päivänä elät keskellämme.
Anna kaikkien ihmisten ymmärtää, että Sinä voit auttaa kaikissa elämäntilanteissa.
Auta meitä tuomaan apua tarvitsevia ihmisiä Sinun luoksesi.
Kiitos Sinelle, Jeesus.

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Kirkkokäsikirja

sivun alkuun

tulosta sivu