Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille:
"Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!' Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
"Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"

Matt 22:1-14

Tähän Jeesuksen vertaukseen sisältyy koko kristinuskon ydinsisältö.

Vertaus on hyvin yksinkertainen ja yksiselitteinen, sitä ei ole vaikea tulkita ja ymmärtää.

Kuningas on Jumala.

Kuninkaan poika on Jumalan Poika, Jeesus Kristus.

Palvelijat ovat Kristuksen opetuslapset, kaikkien aikojen häneen uskovat kristityt.

Hääjuhla on osallisuus Jumalan valtakunnasta. Se totetutuu uskon todellisuutena jo täällä, mutta tulee näkyväksi ilojuhlaksi taivaassa.

Kutsu tulla mukaan juhlaan on kutsu tulla täyttämään itselle varattu paikka juhlassa. Jumala arvostaa jokaista, ja niin kutsu kuuluu kaikille.

Kaikki eivät välitä kutsusta. Moniin verukkeisiin vedoten he kieltäytyvät tulemasta uskoon. Oman ratkaisunsa takia he myös jäävät pelastuksen ja taivaan ulkopuolelle.

Merkillisin ja vaikeimmin ymmärrettävä kohta on ilman häävaatteita juhlaan tulleen vieraan kohtalo. Köyhyyskö on este hyväksynnälle?

Muinaisitämainen tapa oli, että juhlan järjestäjä antoi myös juhlapuvun jokaiselle vieraalle. Yhdelle vieraalle puku ei kelvannut. Hän halveksi juhlan järjestäjää, Jumalaa, ja hänen lahjaansa.
Raamatun muista yhteyksistä tiedämme Jumalan antaman juhlavaatteen olevan se puhtauden ja vanhurskauden puku, jonka Jeesus antaa meille oman likaisuutemme peittäen. Se on syntien anteeksiantamus. Omat vaatteet on yritys kelvata omien tekojen avulla Jumalalle. "Se vaate...", sanoo Ilmestyskirja taivaaseen päässeiden ihmisten pitkästä valkeasta pellavaisesta vaatteesta, "on pyhien vanhurskautus."

Joka ei huoli Jeesuksen lahjaksi meille antamaa vanhurskautta, se heitetään lopulta juhlasta ulos. Mutta jokaiselle, joka haluaa tulla ja joka ottaa kiitollisena vastaan Jeesuksen suurimman lahjan, on pääsy ilojuhlaan varma.

Rukous

Herra Jumala, taivaallinen Isä.
Sinä olet kutsunut meidät valtakuntaasi.
Pue meidät vanhurskautesi vaatteeseen taivaan juhlaa varten.
Avaa sydämemme Hengelläsi ottamaan kiitollisina vastaan lahjasi.
Älä salli meidän häpäistä nimeäsi kovettamalla mielemme kutsusi edessä.
Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Kirkkokäsikirjasta

sivun alkuun

tulosta sivu