Kaikenlaisten elämysten olisi täytettävä meidän maailmamme, jotta olisimme onnellisia. On juostava elämysten perässä ja hamuttava lisää ja lisää ja oravanpyörä on valmis. Ihminen ei tule onnelliseksi erilaisista elämyksistä, saarnaa Hilkka Olkinuora salintäydelle lukiolaisia. Elämyksillä on se huono puoli, että ne kestävät vain hetken ja kas kummaa, tarvitaan entistä suurempi elämys, jotta voidaan olla taas hetken onnellisia. Tätä kuunnellessa tulee mieleen, että täällähän pitäisi olla täysi sali meitä aikuisia, meille tätä pitäisi saarnata!

Ihminen kaipaa kokemusta siitä, että hänet nähdään ihmisenä, joka hän on, kokemusta siitä että häntä rakastetaan omana itsenään. Olkinuora on ollut paljon tekemisissä kuolevien ihmisten kanssa ja hän kertoo, että viimeisinä hetkinä ihmiset kyselevät juuri näiden perusasioiden perään, ”Ethän jätä minua..”, ”Rakastathan minua” jne. Kaikenikäiset lapset ja nuoret kaipaava turvaliivejä, jotta he näkyisivät aikuisille. Pienet päiväkotilapset saavat neonheijastavat liivit päälleen liikenteessä ja näin autoilija voivat havaita heidät paremmin. Mikä saisi meidät aikuiset havahtumaan, että näkisimme lapset ja nuoret, niin että tarjoaisimme heille rakkauttamme emmekä vain rahalla saatavia elämyksiä.

Meidän aikuisten ja sitä myötä lastenkin elämä on tullut rajattomaksi. Kuvittelemme olevamme yksilöitä, jotka kokoavat oman elämän erilaisista palasista, joita saamme käsiimme rajattomista mahdollisuuksista. Kuvittelemme, että suuria kertomuksia ei ole enää olemassa kuten Raamattu, Kalevala, Koraani jne., jotka kertovat ihmisten teoista ja niiden seurauksista, suvuista, kansojen historiasta jne. Olemme unohtaneet että ihmisellä on rajat, kuvittelemme että elämä on velkaa meille jotakin, ainakin onnen. Elämästämme on tullut erilaisten projektien suorittamiskenttä, missä on lastenteko projektit, ura projektit jne. Ihminen ei kuitenkaan voi omistaa kaikkea. Olkinuora kehottakin menemään tanssilavan reunalle kuuntelemaan, mitä ihmiset kaipaavat. Me kaipaamme rakkautta, välittämistä, sitä ettei meitä jätettäisi. Sitten Olkinuora vakavoituu ja kertoo miten Raamattussa kerrotaan Jumalan rakastavan meitä ihmisiä – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun -.

Nähdyksi tuleminen ei ole samaa kuin katsotuksi tuleminen. Olkinuoralla on monia esimerkkejä siitä miten me voimme kuvitella, että olemaan esillä, tulisimme myös nähdyksi. Olkinuoran mielestä se on viesti, hätähuuto muille, katsokaa, nähkää minut, rakastakaa minua. Samalla olemme siirtyneet syyllisyydestä häpeään, josta ei pääse yksin ylös. Tarvitsemme toinen toisiamme. Olkinuora heittää kysymyksen ”Mitä sinä tarttet saada, että tulet oikeasti nähdyksi?” On helppo tyydyttää omia tarpeitaan shoppailemalla, erilaisilla nautintoaineilla jne. Mutta ne ovat vain hetken huumaa.

Netti on osa tätä maailmaa, jossa voimme olla monessa erilaisessa roolissa. Jos oikeassa elämässä ei mene hyvin, netissä voi mennä liiankin kovaa ja voi unohtaa kaiken ikävän. Jaksammeko ylläpitää itsekritiikkiä. Elämänkatsomukset joutuvat koville nettimaailmassa. Lisäksi netti aiheuttaa ihmiselle, joka ei jaksa olla kriittinen, erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä haittoja, jotka eivät ole ihan vähäisiä. Monella taholla on havahduttu muun muassa lasten ja nuorten unen puutteeseen, joka johtaa väsymykseen, lihomiseen, käsittelemättömien asioiden kasautumiseen unen puutteen vuoksi, joka taas voi johtaa masennukseen ym. Fysiologisesti emme ole muuttuneet kovinkaan paljon isovanhempiemme ajoilta, mutta tiedon ja viestien tulva on moninkertaistunut.

Olkinuora on pahoillaan tietyistä seikoista, mitä me aikuiset jätämme perinnöksi lapsillemme. Hän pyytää nuorilta kolmea asiaa anteeksi, meidän aikuisten puolesta: ensinnäkin työelämän oravanpyörää, toiseksi sitä että yhteiskunta on repeytynyt monissa asioissa kahtia ja kolmanneksi sitä että tämä maailma hukkuu likaan. Onnen tavoittelullamme olemme kasvattamassa jätevuorta, teemme työtä ja ansaitsemme rahaa enemmän kuin tarvitsemme ja ahneudellamme kasvatamme kahtiajakoa maailmassa jossa voisi olla kaikille riittävästi, jos se tasan jaettaisiin.

Olkinuora muistuttaa kuulijoitaan vielä siitä, että kun on tutkittu ihmisiä, jotka ovat pärjänneet elämässä , on todettu nämä ihmiset ovat niitä, jotka ovat osanneet taakse jättämisen taidon. Elämästä ei kukaan selviä naarmuitta, mutta jokaisen päivän loppusaldoa tarkasteltaessa on syytä laittaa positiiviset ja hyvät asiat elämässä reppuun ja jatkaa niiden kanssa ja hylätä tarpeettomat asia tien sivuun.

Teksti ja kuvat: Erja Vaarala

sivun alkuun

tulosta sivu