Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.

2 Tim 4:1-5

Paavali kirjoittaa läheiselle työtoverilleen ja yhdelle työnsä jatkajista, Timoteukselle. Tämä tuli olemaan tärkeimpiä kirkon johtajia Paavalin ja toisten apostoleiden kuoltua. Ohjeet, joita hän antoi hänen tehtäväänsä varten, suuntautuvat samalla kauemmas tulevaisuuteen: kirkon tehtävään kaikkina aikoina.

Apostoli tuo tässä yhteydessä esiin kaksi seikkaa, joista ensimmäinen koskee kirkon työn tekemisen peruteita ja toinen toimintaympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia.

Ensimmäinen asia on sanan julistaminen. Se on kirkon perustehtävä. Sanan sisältönä on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen meille valmistamastaan pelastuksesta ristin uhrin kautta. Kekseisintä evankeliumin sanomaa ei voi eikä saa eristää Jumalan sanan, Raamatun, kokonaisuudesta. Koko Raamattu on Jumalan sanaa ja se kertoo meille oikein sen, mikä on Jumalan tahtoma oikean ja hyvän elämän malli. Laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen. Nuhteleminen ja kehottaminen kuuluvat evankeliumilla lohduttamisen yhteyteen.

Tätä on pidettävä esillä aina ja kaikkialla. Sitä ei saa kätkeä eikä hävetä. Viisautta tulee osata noudattaa, mutta viisaus ei saa estää pitämästä sanan todistusta esillä sekä 'sopivalla' että 'sopimattomalla' ajalla. Ei siis pidä laskelmoida miettimällä ihmisten mielipidettä siitä, onko todistuksen esilläpitäminen heidän mielestään sopivaa vai sopimatonta, pitävätkö he siitä, vai eivät.

Toinen Apostolin kertoma seikka on ennustus siitä, miten sanoma otetaan vastaan. Tulevana aikana - Paavali viittaa erityisesti lopun aikaan - ihmiset eivät enää tule sietämään tervettä oppia, vaan tukkivat siltä korvansa ja kääntyvät kuuntelemaan sellaisia opetuksia, jotka ovat heidän omien toiveidensa mukaisia. He tahtovat kuulla omien mieltymystensä mukaisia asioita.

Kirkko on tehnyt työtään kaksi vuosituhatta. Se on luonut oikeudenmukaisuutta, terveyttä, kehitystä elämän kaikilla rintamilla. Se on luonut kultturien ja arvojen perustan, jolle on ollut hyvä rakentaa.

Paavali ennustaa käännettä, jossa tämä hyvä kehitys murtuu ja kääntyy kulkemaan alaspäin. Ihmiset eivät enää siedä Jumalan antamia elämän perusnormeja, vaan muuttavat ne ensin yhdessä sitten toisessa kohdassa. Ja lumivyöryefektin tavoin arvojen perusta murenee. Kun kirkon sanoman ydin, syntien anteeksianto Kristuksen tähden, jää vieraaksi, ei myöskään sen yhteyteen läheisesti kuuluva opetus oikeasta ja väärästä miellytä. Ja siksi ihmiset kääntyvät pois jopa muodollisesta yhteydestä kirkkoon, jonka asiana on hoitaa Jumalalta saamaansa tehtävää.

Kirkon ei tule tätä säikähtää eikä muuttaa sanomaansa ihmisten toiveiden mukaiseksi.

Rukous

Hyvä Jumala.
Anna meille luottamus Sinun kerran Jeesuksen, apostoleiden ja profeettojen kautta antamaasi sanomaan ja rohkeutta ja voimaa hoitaa saamaamme tehtävää uskollisesti aina tulemukseesi saakka tietoisena siitä, että se tapahtuu ihmisten parhaaksi.

Teksti ja kuva Arno Toivanen

sivun alkuun

tulosta sivu