|
|
Päivän sana 415
Keskiviikko 17.11.2010
"Herää valvomaan"
Herääminen ja valvominen liittyvät yhteen kuten syntyminen ja eläminen. Syntyminen on edellytys ja alku elämälle, herääminen valvomiselle. Vanhassa luterilaisuudessa puhuttiin paljon heräämisestä, se oli yksi tärkeä osa armon järjestystä. Tällä tarkoitettiin Jumalan pelastavan työn toteutumista ihmisessä, hänen mielessään ja omassatunnossaan, ihmisen jumalasuhteen syntymisessä ja kasvamisessa. Herääminen on sitä, että ihminen kokee joutuvansa Jumalan kasvojen eteen. Tästä hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta luonnostaan. Jumala on hänelle sitä ennen vain teoreettisen ajattelun kohde, mutta herääminen on elävä kokemus Jumalan todellisuudesta. Siihen liittyy olennaisesti myös taju omista synneistä ja syyllisyydestä. Kokemus saa usein ilmauksen monilta Raamatun henkilöiltä tutuilla sanoilla: "Herra, auta, minä hukun." Tällaisessa tilanteessa ihminen ei voi enää miettiä syntikysymystä ihmisten enemmistön mielipideasiana. Se ei ole ratkaistavissa äänestyksellä eikä oikean ja väärän erottaminen tapahdu akselilla uudenaikainen ja edistyksellinen - vanhanaikainen ja konservatiivinen. Tärkeätä on vain se, mitä mieltä Jumala on asiasta. Kun hän ottaa ihmisen kiinni omassatunnossa, on hänen mielipiteensä ratkaiseva. Ja siitä on vaikea pyristellä pois. ...tai onhan toiminnassa vielä se, joka sanoi jo muinoin: "Onko Jumala todella sanonut, ettette saa...?" Kumpaa kuuntelet? RukousHerra, jos näet minun nukahtaneen, herätä minut Henkesi ja sanasi voimalla, jotta voisin valvoa ja olla kuuliainen Sinun tahdollesi ja olisin valmis, kun kerran tulet.Teksti ja kuva Arno Toivanen |
||||||||||||||||
|
|