Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin." Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: "Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?" He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:

- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!

Mark 11:1-10

On aika, jolloin saamme kuulla ja yhtyä ihanaan Hoosianna -hymniin.
Vanha kirkkovuosi on takana ja taas uusi alkamassa.

Kirkkovuosi pyhäpäivineen ja juhlineen on Jumalan kutsu meille ihmisille. Sen erillisyys tavallisesta maallisesta tai neutraalista vuodesta korostaa maailman historian keskellä kulkevaa pelastushistoriaa, Jumalan armotekojen sarjaa.

Jumala on näkymätön, ja siksi oma pinnallinen ja maallistunut aikamme voi kovin helposti kieltää Hänen todellisuutensa. Jumala ja kaikki Häneen liittyvä voidaan ohittaa. Tämän seurauksena myös kirkkovuoteen liittyvät kristilliset juhlat ovat tyhjentyneet oikeasta merkityksestä ja ne täytetään syömisellä, juomisella ja maallisella menolla.

Niiden juhlien olemassaolo on kuitenkin muistutus siitä, että vaikka Jumalaa itseään emme tavoita aistiemme ja järkemme avulla, ovat hänen tekonsa olleet ja ovat edelleen tässä maailmassa ja sen historiassa tapahtunut ja vielä tapahtuva tekojen sarja. Ne ovat kouriintuntuvaa todellisuutta.

Kirkkovuoden keskus on Jeesus Nasaretilainen. Hän ja se mitä hän teki, mitä hänelle tapahtui ja mitä hän tekee nyt ja kerran tulevaisuudessa on lähtökohta koko kirkkovuodelle ja antaa sisällön suurimmalle osalle sen juhlia. Hän oli todellinen historiallinen henkilö. Hänen maailmaan syntymisensä, tekonsa ja julistuksensa, kuolemansa, ylösnousemuksensa, taivaaseen astumisensa ja vielä edessä oleva kunniassa ja voimassa tapahtuva paluunsa ja siihen liittyvä viimeinen tuomio ovat tapahtumia, eivät uskon asioita. Niitä ei voi ohittaa pelkkinä mielipidekysymyksinä ja perusteettomana uskomusjärjestelmänä.

Jeesus ei ole vain kerran elänyt ja tulevaisuudessa palaava Herra, vaan hän elää nyt ja tulee taas uuden kirkkovuoden aikana läsnä olevaksi joka päivä kansansa keskuuteen ja jokaisen ihmisen luo.
Hän on nyt omassa hahmossaan näkymätön, mutta armonvälineissä todellisesti, jopa ruumiillisesti läsnä. Hän lähestyy myös sinua ja pyytää päästä elämääsi ja sydämeesi asumaan ja vaikuttamaan jumalallista elämää, rakkautta ja armoa, totuudellisuutta ja Jumalan tahdon tuntemista ja tekemistä.

Anna Jeesuksen astua elämääsi ja lahjoittaa sinulle ristinkuolemastaan kumpuava syntien anteeksiantamus ja rauha.

Rukous

Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Avaa sydämeni ottamaan Sinut vastaan tänään ja uuden kirkkovuoden jokaisena päivänä voidakseni tuntea Jumala ja elää Hänen yhteydessään sekä tässä ajassa että kerran ikuisuudessa.
Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

Teksti ja kuva Arno Toivanen

sivun alkuun

tulosta sivu