Yksinäisyyden kierre

"En tiedä, mistä se lopulta johtui. Muutimme paljon. En ehtinyt sopeutua yhteenkään uuteen paikkaan, kun jo taas lähdettiin. Kavereita oli, mutta ei yhtään pysyvää. Muut puhuvat lapsuudenystävistä. Minulla sellaisia ei ole.

Ongelmat moninkertaistuivat, kun aloin käyttää kannabista. Poikaystävä diilaili veljensä kasvattamaa. Rupesimme polttamaan pilveä itsekin. Olin silloin seitsemäntoista ja ihmettelin, miten kannabis voi olla laitonta. Se antoi mukavasti lomaa reaalimaailmasta. Ensimmäisestä viidestäkymmenestä tai sadasta kerrasta nautin tosi paljon. Nyt tiedän, että jo yksikin käyttökerta voi olla liikaa.

Kaksi vuotta sitten polttaminen karkasi käsistä. Meille tuli poikaystävän kanssa ero ja jäin ihan yksin. Aloin lääkitä pilvellä pahaa oloani. Kuvittelin sen torjuvan masennusta, mutta aloinkin tarvita liikaa sen tuomaa euforiaa. Säännöllisellä käyttäjällä toleranssi ja käyttötarve kasvavat nopeasti."

"Olen aina ollut ujo ja hiljainen. Kannabis pahensi ujouttani entisestään. Koko ajatusmaailma muuttui. Tulin vainoharhaiseksi ja rupesin änkyttämään. Kuvittelin työkavereiden kokoontuvan taukotilaan puhumaan minusta pahaa.

Vieläkään en osaa hahmottaa ihmisten ilmeitä ja äänensävyjä. Perhe jäi etäiseksi, kun pelkäsin paljastuvani. Tossa sun tyttäressä on jotakin outoa, äidille sanottiin. Äiti ihmetteli, kun muistanut enää mitään. Pahimpia olivat itsetunto-ongelmat. Olin epävarma. En uskaltanut mitään.

Lopulta sosiaaliset ongelmat tulivat niin pahoiksi, että oli pakko kertoa. Äiti selvitti kannabiksen haittavaikutuksia. Hain apua koulukuraattorilta. Toipuminen alkoi, kun hän ohjasi minut itäiselle nuorisoasemalle. Päihdeklinikan omahoitaja bongasi Mielenterveysseuran järjestämän leirin. Mielenvoima-leirin ilmoituksessa oli lueteltuna kaikki ongelmani, yksinäisyys, masennus ja ahdistuksen torjuminen.

Masennus tekee yksinäiseksi, kun ei halua lähteä ihmisten ilmoille näyttämään hapanta naamaa. Vaikka olen toipunut hyvin, vieläkin tulee huonoja fiiliksiä. En suostu enää jäämään niihin. Kun äitiin ja siskoon rakentui uudenlainen yhteys, olen oppinut puhumaan. Asiat kuulostavat erilaisilta, kun ne sanoo ääneen. Aika monelle kaverille on tarjottu avuksi pelkkiä lääkkeitä."

"Ennen kannabiksen käyttöä en pitänyt ujoutta ja hiljaisuutta ongelmana. Kiinnitin huomiota itseni kaltaisiin ja ajattelin, että tuokin on ihan hyvä tyyppi. Lähimpien seurassa koin olevani oma ihan hyvä itseni, vaikka en ollut reipas ja puhelias.

Parikymppisenä itsetuntoni romahti täysin. Paineet olivat pahimmillaan, kun piti vaikka tavata poikaystävän kaverit tai vanhemmat. Jännittäessä menee ihan jäihin eikä mistään tule mitään. Nyt olen päässyt sellaisesta.

Paha oloni ei johtunut mistään suurista asioista. Paremminkin oli tyhjä ja turha olo. Elämässä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Mielenvoima-leirillä meitä yhdisti yksinäisyys. Kaikki puhuivat masennuksesta. Kerrankin tunsi itsensä hyväksytyksi. Ilmapiiri oli erilainen kuin missään muualla.

Kaiken jälkeen osaan pitää parempaa huolta itsestäni. Kun aloitin opinnot, vetäydyin aina itsekseni. Nyt olen aina jonkun kanssa."

Teksti: Kaisa Raittila

Haastateltu ei esiinny jutussa omalla nimellään.