|
|
Päivän sana 445
Tiistai 25.1.2011
Uskon määritelmä
Tähän jakeeseen liittyy kielen erilaisuuden mukanaan tuoma ongelma. Kreikan hypostasis on paljon moniselitteisempi käsite kuin suomennoksiin valitut vastineet. Molemmat merkitykset ovat oikeita. Usko on luottamusta, läsnäolevan todellisuutta, asian varsinaista olemusta, sen alkusyytä ja perustusta, omistamista ja odottamista. Näitä kaikkia voimme ajatella, kun mietimme, mitä usko on. Sen lisäksi usko on lauseen jälkiosan mukaan näkemistä, ojentautumista, todistusta, osoitusta. Nämä merkitykset antavat rikkaita vivahteita siihen, mitä uskolla tarkoitetaan. Yksi olennainen ja yksiselitteinen piirre uskoon liittyy: Se tarttuu ja suuntautuu kohti sellaista, mitä ei tavoiteta aisteilla, ja pitää sitä todellisuutena. Aistit tavoittavat todellisuudesta vain osan. Asia on helppo ymmärtää, kun ajattelemme sokeana syntynyttä. Hän pystyy vain kuvittelemaan mitä näkökyky on, kun muut kertovat siitä. Sen sisin olemus jää kuitenkin vieraaksi. Jos kukaan ei näkisi, ei kukaan myöskään voisi aavistaa mitään siitä, mitä näkö olisi ja millaisen maailman se avaisi. Jos sitten sattuisi olemaan yksi ihminen, jolla tämä aisti olisi ja hän kertoisi asiasta muille, pitäisivät he hänen puhettaan käsittämättömänä hullun houreena. Tällainen on uskon ja epäuskon välinen jännite. Ilman uskoa ihminen ei voi käsittää, mistä uskovat puhuvat. Ja näille Jumalan maailma on konkreettista todellisuutta. RukousAvaa silmämme näkemään se, mikä on näkymätöntä, luottamaan siihen lujasti ja ojentautumaan sitä kohti.Teksti ja kuva Arno Toivanen |
||||||||||||||||
|
|