Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?"
Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika."

Matt 14:22-33

Voimme kokea ihmeeksi luonnollisen tapahtuman, kun se on harvinainen. Se voi liittyä tilanteeseen, jossa odotamme ja rukoilemme Jumalalta jotakin, ja ihmeenomaisesti koemme sen toteutuvan. Kuitenkaan itse tapahtumaan ei liity mitään sellaista, joka poikkeaisi luonnon normaalista järjestyksestä. Silti ei tarvitse turhentaa kokemusta. Tällaisissa tilanteissa ihme liittyy Jumalan johdatukseen: Juuri ratkaisevassa hetkessä tapahtuu odottamatonta.

Ahtaassa merkityksessä ihme on tapahtuma, jossa luonnon laki murtuu ja tapahtuu jotain sellaista, mitä ei pitäisi voida tapahtua.

Kertomuksen tapahtumassa ei tuulen tyyntymisen tarvitse välttämättä olla ihme. Tuulillahan on tapa ensin alkaa ja sitten loppua; joskus tämä voi olla yhtäkkistä. Se, että Jeesuksen noustua veneeseen tuuli yhtäkkiä tyyntyi tuntui ihmeeltä, mutta periaatteessa saattoi olla luonnollinen tapahtuma. Vastaavassa tapahtumassa Jeesus toisen evankeliumin mukaan käski myrskyä: "Vaikene ja ole hiljaa." Tällöin tapahtui ihme.

Varsinaisesti ihme on Jeesuksen ja Pietarin kävely veden päällä. Jeesuksella oli Jumalan - Luojan - Poikana kyky ja valta luonnonvoimien yli. Hän käytti sitä toisinaan itse ja silloin, kun hän niin tahtoi ja antoi asiaan liittyvän käskyn ja valtuuden, voi myös ihminen nousta luonnonlakien yläpuolelle. Omin päin ihminen, ei uskovakaan ihminen, omista tällaista valtaa. Siksi on pyrittävä välttämään hurmahenkistä uskon ja vallan, uskon ja ihmeidentekokykyjen yhdistämistä. Valta on vain Jumalalla.

Tapahtumassa näkyy ihmeen varsinainen tähtäyspiste: Opetuslapset tunnistivat, jälleen kerran, Jeesuksen Jumalan Pojaksi.

Mutta Jeesus ei puolestaan tehnyt ihmeitä vain osoittaakseen valta-asemaansa. Jokainen Raamatun kertoma Jeesuksen ihme oli ihmisen auttamista.

Siksi saamme nöyrästi pyytää Jumalan ihmeitä omaan elämäämme. Pyytää voimme aina, Jeesus toimii pyyntöjemme suhteen oman tahtonsa mukaan. Ja jälkeenpäin, ehkä vasta kirkkaudessa, ymmärrämme mikä siunaus kätkeytyi siihen, kun emme aina kokeneet rukouksiimme vastattavan.

Rukous

Jumala, vaivaallinen Isämme.
Sinä tiedät, että monenlaiset ahdingot kohtaavat meitä. Väkevät tuulet ja myrskyt lyövät meitä vastaan. Hätä nielaisee meidät syvyyteensä.
Näytä Sinä voimasi.
Opeta meitä luottamaan, että Sinä hallitset elämäämme ja pelastat meidät.
Tyynnytä sydämemme. Täytä se ilolla ja toivolla.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Kirkkokäsikirjasta

sivun alkuun

tulosta sivu