Päivän sana 448

Uskalla toivoa

Abraham toivoi, vaikka tovoa ei ollut, ja niin hän uskoi näiden sanojen mukaisesti: "Näin suuri on oleva sinun jäkeläistei luku."

Room 4:18

Joudumme joskus elämässä tilanteisiin, joissa koemme olevamme umpikujassa. Tulevaisuus häviää näköpiiristä,uhka leijuu jossain yläpuolella, ei ole mitään, mihin tartua ja mikä toisi lohtua.

Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut.

Hänen kysymyksensä liittyi tilanteeseen, jossa oli kysymys vanhuudesta, lapsettomuudesta ja toivosta saada jälkeläisiä. Asia ei tunnu ainakaan nykyajan näkökulmasta hyvin suurelta hädältä, mutta ehkä emme ymmärrä täysin sen merkitystä hänen aikaansa vasten.

Abraham uskalsi ja jaksoi toivoa, koska hän oli saanut Jumalalta lupauksen. Siksi hän piti kiinni siitä, että luonnon vastainen voi tapahtua. Hän ja hänen puolisonsa Saara olivat molemmat menettäneet jo kauan sitten kyvyn saada lapsia.

Mutta Jumala ei voinut valehdella. Hän oli antanut lupauksen. Abraham päätteli, että jos vastakkain on luonnon järjestys ja Jumalan luotettavuus, voittaa Jumala aina. Hän ei voi valehdella. Abraham ankkuroi toivonsa ja uskonsa Jumalan sanaan.

Meidän hätämme voi olla erilainen, se voi olla mikä tahansa.

Jumalan lupaus koskee myös meitä. Hän ei hylkää eikä jätä meitä. Tähän meidän tulee ankkuroitua. Kun me uskomme hänen Poikaansa, hän antaa meille vanhurskautensa. Ja sen mukana kaiken, mitä me elämässämme todella tarvitsemme.

Rukous

Hyvä Jumala.
Anna meille rohkeutta tarttua sanasi lupauksiin, omistaa ne itsellemme ja pitää niistä lujasti kiinni silloinkin, kun elämä näyttää meille toisenlaiset kasvot.



Teksti ja kuva Arno Toivanen