"Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:

"Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! 16. Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.

"Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

"Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

"Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."

Ilm 3:14-22

Yleensä ihmisillä on sellainen makumieltymys, että janoon juodaan mielellään kylmää ja raikasta tai kuumaa ja lämmittävää vettä. Siltä väliltä oleva haalea vesi maistuu pahalta.

Tämä antaa hyvän vertauksen Laodikean seurakunnan ja sen paimenen hengellisyydestä.

Laodikean kaupunki oli varakas. Se heijastui myös seurakunnan taloudelliseen hyvinvointiin. Tämä puolestaan aiheutti itsetyytyväisyyttä, joka sotkeentui myös hengelliseksi. Hengen köyhyys oli vaihtunut luuloteltuun rikkauteen, jossa seurakunta ei enää tarvinnut mitään. Kun tarve kääntyä jatkuvasti Kristuksen puoleen hänen taivaallisia lahjojaan pyytämään ja vastaanottamaan loppuu, väljähtyy myös usko ja yhteys. Vanha Raamatun suomennos puhui penseydestä. Tällainen tila on kuoleman tila. Jopa kylmyys on parempi, ei itsessään, vaan siksi, että sen yleensä ihminen itsekin tietää ja on edellytykset ymmärtää sen vakavuus ja kääntyä parannukseen.

Nuhteellaan, jossa korotettu Herra paljastaa haalentuneen uskon vaarallisuuden, hän tähtää siihen, että Laodikean seurakunta palaa lähtökohtiinsa, anomaan häneltä kultaa, valkeat vaatteet ja silmävoidetta. Nämä kuvaavat näkökykyä tajuta oma tilanne oikein, uskoa Jeesukseen ja häneltä lahjaksi saatavaan puhtaaseen uskonvanhurskauteen. Vain se peittää ihmisen synnit, ei mikään muu.

Edes penseyteen vajonneelle seurakunnallekaan eivät ankarat nuhteet ole vielä lopulliset. Herra nuhtelee sitä, jota hän rakastaa, ja toivoo nuhteen johtavan parannukseen. Se on vielä mahdollista silloin, kun nuhteen ääni kuuluu. Luther sanoi: ”Silloin Jumala on todella vihastunut, kun hän ei ole ollenkaan vihastunut.” Eli jos hän lakkaa puhumasta parannuksen ja uudistumisen tarpeesta ihmiselle omassatunnossa, merkitsee se, että hän ei enää vedä tätä luokseen.

Rukous

Tulen, Jeesus, luoksesi, että Sinä antaisit minulle silmävoidetta, jonka avulla voin nähdä todellisen tilani, kultaa, että rikastuisin, ja puhtaat valkeat vaatteet, sinun täydellisen vanhurskautesi, että syntini peittyisivät.

Teksti ja kuva AT

sivun alkuun

tulosta sivu