Päivän sana 501

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

 "Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

"Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:

        - Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Matt 6:5-13

 

Rukouksen tulisi voida olla spontaania, ihmisen sydämestä nousevaa, alati tapahtuvaa kanssakäymistä Jumalan kanssa, avoimuutta joka hetki hänen edessään, sekä sanallista että sanatonta, sekä tietoista että usein myös tiedostamatonta, sanalla sanoen elämistä Jumalassa ja Jumalan kanssa.

Mutta me tarvitsemme rukoukseen myös opetusta, neuvoja, joissa meille kerrotaan, miten tulee rukoilla, missä se tapahtuu, millaisia sanoja käytetään, miten pitää suhtautua rukouksen julkisuuteen tai yksityisyyteen, siihen tapahtuuko se vain yksin vai myös yhdessä jonkun tai kokonaisen seurakunnan kanssa.

Rukous, joka on toinen peruspilari ihmisen ja Jumalan välisessä yhteydessä, on aina vastaus ensimmäiseen, joka on Jumalan sana. Kysymys on kahdenvälisestä puhumisesta, jakamisesta, jossa kumpikin tuo esiin omaa tahtoa, omia ajatuksia. Jumala puhuu ihmiselle sanassaan, joka kohtaa meidät ennen kaikkea Raamatussa, mutta meille välittää sitä myös seurakunta. Ja hänen puheensa kuuluu kätketysti myös kaikessa muussa elämässä. Elämän suuret tapahtumat, mutta myös päivittäinen arkinen samankaltaisuus, sisältää koko ajan läsnä olevan Jumalan puhetta meille.

 Rukous on ihmisen vastaus. Siinä ihminen ottaa vastaan sen, mitä Jumala puhuu ja lahjoittaa, tai sitoutuu siihen, mihin hän kehottaa. Rukouksessa ihminen taipuu Kaikkivaltiaan ja Armollisen edessä, niin että elämän keskipisteeksi tulee enemmän Jumala kuin oma minä. Minuus ei kuitenkaan sulaudu ja häviä Jumalaan, vaan rukous korostaa minä – sinä –suhteen säilymistä ja kasvamista. Jumalassa ihminen löytää parhaalla tavalla oman persoonallisuutensa.

Rukous

Vain Jumalassa rauhan sieluni saa,
hän meidät pelastaa.
Haltuusi, Herra, sydämeni tyyntyy
ja rauhan saa

Rukous Jacques Berthier, suom Anna-Maija Raittila