Ylioppilaslakki päässä, toivoa täynnä

Tulevalla viikolla ovat monet valmistuneet saaneet käteensä päättötodistuksen, ja ylioppilaat ovat painaneet päähänsä tutut valkolakit. Matka ala-asteen silloin korkealta tuntuneen pulpetin äärestä riemullisiin valmistujaisiin on pitkä. Kuten mihin tahansa matkaan, koulutiehenkin voi liittyä sekä ylä- että alamäkiä.

Iisalmelainen Katariina Rytkönen, 20, on tämän kevään tuore ylioppilas. Juhlat entisessä koulussa ja kotona ovat jo takanapäin, mutta muisto ylioppilaaksi tulemisesta säilyy useimmilla aina mielessä.

”Meitä ylioppilaita oli kevätjuhlassa vain muutama. Olihan se juhlallinen hetki, kun Gaudeamus igitur raikui”, Katariina toteaa.

Valmistumisen kaiken ilon ja riemun taustalla on silti kova uurastus. Aina opiskelu ei ole siis ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

”Muutama kurssi, kuten jotkin ruotsin kursseista, olivat minulle melkoisia koettelemuksia. Onneksi koulussamme oli hyviä opettajia, jotka pystyivät luotsaamaan meidät vaikeimpienkin kurssien läpi kunnialla”, Katariina sanoo.

Peruskoulun jälkeen jatko-opiskelu saattaakin tuntua liian raskaalta. Joka vuosi monet lopettavat opintonsa kesken uupumuksen tai alanvaihdon takia.

”Yksi kavereistani lopetti lukion kesken. Hän löysi kesken opintojen itselleen sopivan ammatin, jota halusi opiskella ja jota halusi jatkossa tehdä työkseen”, Katariina selittää.

Nenä kohti uusia tuulia

Valmistuttuaan monet haluavat yhä jatkaa matkaansa opintiellä. Joskus tarvitaan miettimisaikaa ennen kuin lähdetään uusiin maisemiin, toisinaan matkalaisella on jo selvä käsitys siitä, mihin suuntaan hän haluaa kulkea.

Katariinakin on jo hakenut tuleviin opinahjoihin. Suuntana on joko Outokumpu tai jääminen Iisalmeen.

"Hain sekä pelisuunnittelijakoulutukseen että eläintenhoitajaksi. Ovathan valitsemani alat kovin erilaisia, mutta tahdoin etsiytyä sellaiseen koulutukseen, jota jo nyt teen vapaa-ajallani ja josta todellakin itse tykkään", Katariina tiivistää.

Taiteellinen Katariina on piirrellyt siitä lähtien, kun kynä on pysynyt kädessä. Luovuuttaan hän toivoo saavansa käyttää pelisuunnittelukoulutuksessa, mutta kokopäiväiseksi taiteilijaksi hän ei aio.

"Mieluummin pidän piirtämisen itseni ja muiden ilona. Aion jatkaa taiteilua jatkossakin, onhan se ollut aina niin suuri osa elämääni ja arkeani", Katariina nauraa.

Tulevaisuudensuunnitelmien lomassa Katariina kaipaa myös entisiä aikoja tutussa koulussa.

"Heitimme hyvästit ylioppilaina nyt kevätjuhlassa erään hyvän ystäväni kanssa. Ystäväpiirini onkin hajautunut ympäri Suomea opiskelujen ja muiden haaveiden perässä."

Opiskeluajan ystävät eivät koskaan täysin unohdukaan vaan säilyvät mielen sopukoissa vuosikymmeniäkin.

"Alkuaikojen vielä hajautumaton opiskeluporukka jääkin varmasti mieleeni kaikkein mukavimpana muistona lukioaherruksen joukosta", Katariina toteaa haikeasti.

Teksti: Anna-Mari Kettunen