Jeesus jatkoi:
"Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
"Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' Niin hän lähti isänsä luo.
"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.
"Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.' Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!' Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'"

Luuk 15:11-32

Jeesuksen tunnetuin vertaus kertoo elävällä tavalla jumalasuhteen persoonallisesta luonteesta. Kysymys ei olevain maailmankatsomuksesta, asiasta, joka on muuttumaton. Kahden persoonan suhde on aina altis muutoksille. Sitä tulee pitää yllä molemmilta puolilta. Ihminen voi jättää ystävänsä tai hylätä puolisonsa. Tarvitaan molempien tahto ja sen mukaisia tekoja. Suhdetta tulee vaalia.

Jumala on elävä persoona, ja Jumalan kuvana myös ihminen on sellainen. Ihmisen suhde Jumalaan on antautumista kanssakäymiseen, luokse tulemista, yhteyden pitämistä. Suhteen olemassaolo on aina Jumalan aloitteen mahdolliseksi tekemä, mutta se ei tapahdu tiedottomasti - paitsi tietenkin pienellä lapsella, joka kasteessa otetaan Jumalan armon piiriin.

Tuhlaajapojan esimerkki kuitenkin kertoo siitä, että ihminen voi hylätä kasteen liiton ja elää kaukana taivaallisesta Isästä eläen elämää, joka on hänen tahtonsa vastaista.

Paluu on kuitenkin mahdollinen.
Poika meni itseensä, muisti Isän kodin turvallisuuden ja lasta ympäröineen huolenpidon. Hän päätti palata kotiin, jos saisi pojan aseman hylättyään toimia kuitenkin palvelijana.

Jumalan anteeksiantavaa rakkautta kuvastaa vertauksen isän vastaan juokseminen, syliin sulkeminen ja juhlan järjestäminen. Poika sai takaisin sen aseman, josta hän oli halveksien lähtenyt pois.

Poika oli kokemusta rikkaampi. Hän ymmärsi Isän rakkauden paremmin kuin vanhempi veli, joka ei ollut koskaan lähtenytkään Isän kodista.

Rukous

Pyhä Jumala.
Sinun rakkautesi on suurempi kuin koskaan voimme käsittää.
Kiitos, että Sinä jaksat aina odottaa lapsiasi kotiin.
Eksymme niin helposti tieltäsi ja lähdemme seuraamaan vääriä polkuja:
Kiitos, että monin tavoin kutsut meitä takaisin luoksesi:
Älä anna minkään asian tulla yteyden esteeksi välillemme. Jos olemme kulkemassa väärää tietä, niin auta meitä palaamaan luoksesi ja kokemaan elämässämme Sinun anteeksiantava rakkautesi.

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous muokattu kirkkokäsikirjan päivän rukouksesta

sivun alkuun

tulosta sivu