|
|
Päivän sana 521 (Ilmestyskirja 29)
Torstai 21,7,2011 Kuudes sinetti - Jumalan vihan päivä
Kuudennen sinetin avaaminen johtaa maailman historian viimeiseen näytökseen. Luonto suistuu raiteiltaan. Suuret mullistukset vääntävät kaiken totutun järjestyksen sijoiltaan. Vertailukohtia hirvittävään luonnon tasapainon järkkymiseen antavat Japanin menneen talven maanjäristys ja Islannin viime kesän tulivuoren purkautuminen kaiken pimentämine tuhkapilvineen. Tekstikohdan mukaan tällaiset luonnonmullistukset vain näyttävät niistä poiketen olevan sillä tavoin koko maailmaamme koskevia, ettei maapallolla ole alueita, jotka jäisivät niiden ulottumattomiin rauhallisiksi ja turvallisiksi saarekkeiksi. Ihmiset haluavat paeta. Tekstikohdan mukaan heillä on taju siitä, ettei kysymyksessä ole vain luonnon omasta toiminnasta, vaan elävän Jumalan tuomiosta. Tuomion aika on tullut. Jeesuksen lopunajallisessa puheessa todetaan kuudennen sinetin sisältämä tapahtumasarja aivan samalla tavalla: ”Kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivainen voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan…” Tai Pietari julistaa helluntaina, että Pyhän Hengen vuodatus aloitti aikakauden, jonka päätös menee Vanhan testamentin profeetta Joelin mukaan seuraavasti: ”Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koitta Herran päivä, se suuri ja häikäisevä.” Pietari tuo esiin kuitenkin toivon: ”Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.”
|