Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi."
"Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!" Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: "Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Mark 10:17-27

Rakkaus ja hyväksyminen kuuluvat yhteen.

Kuuluvatko, ja jos, niin millä tavalla?

Ajatuksen lähtökohta on, että, jos Jumala rakastaa ihmistä ehdoitta, niinkuin kristityt väittävät, ei hänellä ole annettavana ihmisille minkäänlaisia vaatimuksia tai rajoituksia. Jos ja koska hän rakastaa, hän hyväksyy ihmisen sellaisena, kuin tämä on ja siunaa kaiken, mitä ihminen tekee. Jos hänellä on vaatimuksia, on se osoitus, ettei ihminen kelpaa sellaisenaan, vaan vasta täytettyään ehdot.

Onko asia näin yksinkertainen?

Kun nuori ja rikas mies tuli, oikein juoksujalkaa, Jeesuksen eteen kysymään ihmiselämän tärkeintä kysymystä, pani Jeesus peilin hänen eteensä. Peili muodostui Jumalan käskyistä, joihin nuorukainen pantiin vertaamaan elämäänsä. Mies oli täysin vilpitön, mutta hänen näkönsä ei ollut kovin tarkka, ennen kuin Jeesus sitä paransi. Hän tuntui selviävän hyvin niistä käskyistä, jotka koskivat hänen suhdettaan toisiin ihmisiin. Mutta Jeesus asetti hänen eteensä suurimpana ja ratkaisevimpana vielä kysymyksen, jossa hän joutui peilaamaan suhdettaan rahaan ja omaisuuteen siten, että hän joutui asettamaan sen rinnakkain Jumalan itsensä kanssa. Kumpaa hän rakasti enemmän, kummalla oli suurempi ja tärkeämpi sija hänen elämässään?

Tämän miehen elämää syvältä koskettavan kysymyksen Jeesus teki, kysymyksen, joka tuomitsi hänet, Jeesus esitti tilanteessa, jossa hänen todetaan katsoneen mieheen rakastaen häntä.

On oikein sanoa, että juuri siksi, että Jeesus rakasti miestä, hän esitti tälle hänen elämäänsä koskevia vaatimuksia. Jos hän ei olisi rakastanut, hän olisi antanut tämän pitää kiinni niistä vääristä elämäntavoista, joille hän oli sokea. Vääryydet piti nostaa tietoisuuteen, jotta ne voitaisiin tuntea ja tunnustaa myös Jumalan edessä. Synnin tunteminen ja tunnustaminen johtaa myös armon löytämiseen. Armoa ihminen ei tarvitse, ellei tunne syntejään ja pidä niitä tuomittavina. Jumalan armo on olemassa jokaista varten, mutta se, joka ei tiedä niistä mitään eikä halua pyytää niitä anteeksi, ei voi saada armoa omaan elämäänsä, vaan jää sen ulkopuolelle.

Rukous

Pyhä, kaikkivaltias Jumala.
Sinä olet antanut meille täydellisen lakisi.
Käskysi ovat selkeät ja neuvosi luotettavat, mutta meistä ei ole niiden noudattajiski.
Opeta meille, mitä merkitsee rakastaa Sina yli kaiken ja läheimmäistä niin kuin itseä.
Tee armosi elämässämme niin todelliseksi, että uskallamme hättäytyä sen varaan ja palvella Sinua ilman omia ehtoja.

Tätä rukoilemme Poikasi Jeesuksen Keristusen, pelastajamme ja vapauttajamme nimessä.

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous kirkkokäsikirjasta

sivun alkuun

tulosta sivu