Päivän sana 527 (Ilmestyskirja 34)

Pyhien rukoukset

Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, taivaassa syntyi hiljaisuus, ja sitä kesti puolen tunnin verran. Minä näin, kuinka niille seitsemälle enkelille, jotka seisoivat Jumalan edessä, annettiin seitsemän torvea.

Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa. Enkeli otti suitsutusastian, täytti sen alttarin tulella ja sinkosi tulen alas maan päälle, ja ukkonen jylisi, salamat leimusivat ja maa järähteli.

Ilm 8:1-5

Sinettejä, jotka kukin selittävät maan päällä tapahtuvia tapahtumia, jotka tähtäävät maailman tuomioon, on seitsemän. Seitsemännen sinetin avaaminen näyttää laukaisevan esiin  toiset seitsemän merkkiä, vaskisoittimella puhalletut merkkisoitot.

Ennen niiden ääntä esitetään jonkinlainen välinäytös, aivan kuin pieni valmistautumistauko, jonka aikana tapahtuu valmistautuminen uusiin tuleviin tapahtumiin. Sen täyttää näky siitä, mitä tapahtuu taivaassa.

Seitsemälle enkelille annetaan pasuunat ja he valmistautuvat puhaltamaan niihin.
Näkyy myös kahdeksas enkeli, jolla on kädessään kultainen malja. Maljassa on suitsuketta, joka hänen on määrä sekoittaa maan päällä elävien Jumalan pyhien rukouksiin.

Teksti korostaa rukouksen merkitystä.

Meistä kristityistä meidän rukoilemisemme tuntuu usein niin avuttomalta, voimattomalta ja vaikutuksettomalta, että vaivoin ja tuskin jaksamme rukousta harjoittaa. Tämä on epäuskoa. Sen vaikutus on rukoilemisen väheneminen. Jumala kuitenkin ottaa vastaan meidän rukouksemme. Sen perusedellytysten tulee kuitenkin olla kunnossa. Kaikkein tärkein niistä on se, mikä ilmenee Vanhan testamentin profeetta Danielin rukouksessa:

 ”Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”