  |
Yksin maailmassa
Riina Hänninen vieraili vuoden 2009 lopulla KUA:n vieraana Mosambikissa, eteläisessä Afrikassa. Riina kertoi kahden viikon matkastaan ja muun muassa koskettavan kertomuksen nuoresta 14 vuotiaasta Albetosta Xikhelenin köyhälistökaupunginosassa. Albertolla on unelmia, haaveita, kuten kaikilla muillakin nuorilla maailmassa, mutta Alberto joutuu olemaan yksin, koska ei ole ketään, kuka huolehtisi. Vanhemmat ovat kuolleet aidsiin ja Alberto elää isonveljensä kanssa turvatonta elämää. Avukseen Alberto on löytänyt tukihenkilön, Julieta Chavanen. Yhteisvastuukeräyksen yksi auttamisen muoto on juuri tukihenkilötyö. Tukihenkilötyö auttaa lapsia ja nuoria jotka tarvitsevat tukea ja apua selviytyäkseen hengissä ja elämässä aidsin runtelemassa maassa. Mosambikin väestöstä arviolta joka viides 14-49 -vuotiaista kantaa hiv-tartuntaa.
Valtaosa ihmisistä asuu köyhälistöalueilla.Vaatimattomia rakennuksia, hiekkakujia, pitkät ajomatkat syrjäisempiin kyliin, esim. sadekauden ihmiset ovat eristettynä kyliinsä. Mmosambikissa käytetään kaikki elintarvikkeet hyvin tarkkaa hyödyksi esim. eläimistä kaikki sisäelimet ja suoletkin syödään. Pääasiallisin ruoka on puuro. Mosambikilaisten lasten arki voi olla työläs, koska aamulla ei välttämättä tiedä mistä saadaan ruoka. Lapset voivat olla myös vakavasti aliravittuja. Pääasiallisin tavoite on lasten ja nuorten yksinäisyyden torjuminen. Lasten yksinäisyys on Mosambikissa sitä, että molemmat vanhemmat ovat kuolleet ja lapset ovat jääneet yksin. Monet lapset eivät pääse kouluun, kun ei ole varaa koulupukuun ja kirjoihin. Koti saattaa mennä, kun vanhemmat kuolevat, tulee jokapäiväinen turvattomuus. Xixhelenin köyhälistöalueen projekti, jolla tuetaan yksinäisten ja syrjäytyneiden nuorten selviytymistä, vrkostoitumista jne. Edelleen yhtenä tavoitteena muiden lisäksi on hiv-infektion ehkäisy ja aidsin leviämisen ehkäisy ja hoito. Miten autetaan?Etsivä työ, tukihenkilöt apuna, neuvojana, ystävänä, vapaaehtoiset. Koulustipendit, sillä ilman koulupukua ja kirjoja ei pääse kouluun. Syntymätodistus, sillä ilman sitä ei saa vanhempien taloa, eikä pääse kouluun. Mosambikissa 12% ihmisistä on orpoja ja joka viidennellä ihmisistä on todettu hiv. Elinikä on keskimäärin noin 36 vuotta. Nuoret kaipaavat tavallisen nuoren elämää, koska joutuvat huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan. Suurinosa lapsista joutuvat tekemään jonkinlaista työtä. Elanto pyritään hankkimaan monista pienistä asioista. Kouluissa annetaan valistusta hivistä ja aidsista. Tietoa taudista yritetään antaa, jotta ihmiset ottaisivat lääkkeet ja voisivat elää parempaa elämää. Säästöryhmät ja tukiryhmät tekevät työtä ja säästävät ja auttavat sitten toisiaan. Näitä on perustettu lähinnä hiv positiivisille tukiryhmiksi. Esim. ompelevat koulupukuja ja saavat niistä tuloja. Pienyritystoimintaa, esim. Nuori nainen Hortencia myi ruokaöljyä ja näin hankki elantoa perheelleen. Kehityskomiteat, valitaan vaaleilla, toimivat aktiiviseesti kortteliden alueella yhteistyössä virkamiesten kanssa muun muassa asumiseen liittyvissä asioissa. Vaikka projekti päättyy, työ jatkuu ihmisten auttamiseksi. Suvn, läheisten ja naapureiden apu ja tuki on erittäin tärkeää ja perheet saattavatkisn koostua hyvin erilaisita ihmisistä mm. naapureista ym. Kehitysmaa oli Riinalle uusi kokemus, Mosambikin kuumuus, sekä eksoottinen maa ja kulttuuri, jokainen Afrikan maa erilainen, muutakin kuin TV:n luontodokumentti. Ihmiset olivat ystävällisiä ja jaksavat toivoa – maalla on vielä toivoa! Ole arkienkeli – Ole ystävä! Maailma muuttuu teko ja ajatus kerrallaan, kertoi Riina Hänninen. Tilaisuus liittyi Kirkko auki koko päivän -tapahtumaan
Teksti: Erja Vaarala
|
||||||||||||||||
 sivun alkuun  tulosta sivu
|
