|
|
Päivän sana 537
14. sunnuntai helluntaista Lähimmäinen
Meidän aikamme on täynnä ennen näkemätöntä itsekorotusta. Tuskin koskaan on ihminen noussut samalla tavalla Raamatun yläpuolelle pitäen omaa moraalista käsitystään parempana kuin Raamatun moraaliopetusta. Missään ei kuitenkaan ole sen opetuksen kaltaista lähimmäisen rakkauden korostamista. Se ei ulotu vain teoreettisena periaatteena ihmisiin yleensä, vaan rakkauden on oltava käytännöllistä ja sen on ulotuttava myös vihamiehiin ja vainoajiin. Kuka voikaan yltää näin korkeaan ihanteeseen, ja voiko mitään sen yli menevää edes kuvitella? Samalla kun voimme ihailla Jeesuksen moraaliopetuksen jaloutta, joudumme sen edessä tunnustamaan oman mitantäyttämättömyytemme. Ihanne on asetettu sinne, mihin se pitääkin asettaa, kun meille esitetään haaste olla täydellisyydessä ja moraalisessa puhtaudessa Jumalan kaltaisia. Mutta samalla tämä korkealle asetettu mitta asettaa jokaisen ihmisen syntisen ja syyllisen asemaan. Kukaan ei ole eikä voi olla Jumalan kaltainen pyhyydessä ja puhtaudessa, ei lähimmäisen rakkauden määrässä eikä missään, mitä meidän pitäisi olla. Mitan asettaminen äärettömään korkeuteen johtaa meidät umpikujaan.
Ainoa tie eteenpäin on etsiä ja löytää se rakkaus, joka Jeesuksen sanojen mukaan on olemassa Jumalassa. Kun vaatimus paljastaa meille vastustuksemme, jopa suoranaisen vihollisuuden Jumalaa kohtaan, voimme löytää turvan siitä, että hän on juuri niin täydellinen rakkaudessaan, että hän osoittaa rakkautta meille. Hän rakastaa vihollistaan ja kutsuu meitä siksi rakkautensa yhteyteen saamaan hyväksyntä. Meidät jumalattomat armahdetaan Jeesuksen sovitustyön tähden.
Rukous
|